Psalmien 18
1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
(Til sangmesteren. Af HERRENS tjener David, som sang HERREN denne sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans fjenders og af Sauls hånd. Han sang: ) HERRE, jeg har dig hjerteligt kær, min Styrke!
2 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
HERRE, min Klippe, min Borg. min Befrier, min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn!
3 Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Jeg påkalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.
4 Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Dødens Reb omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig,
Dødsrigets Reb omspændte mig, Dødens Snarer faldt over mig; (Sheol h7585)
6 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
i min Vånde påkaldte jeg HERREN og råbte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Råb fandt ind til hans Ører!
7 Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Da rystede Jorden og skjalv, Bjergenes Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.
8 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.
9 Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;
10 Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
båret af Keruber fløj han, svæved på Vindens Vinger;
11 hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.
12 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder gennem hans Skyer.
13 Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
HERREN tordnede fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst, Hagl og Ildgløder.
14 Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
Han udslyngede Pile, adsplittede dem, Lyn i Mængde og skræmmede dem.
15 . Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
Vandenes Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved din Trusel, HERRE, for din Vredes Pust.
16 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
Han udrakte Hånden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,
17 hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.
18 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
På min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig til Værn.
19 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Han førte mig ud i åbent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.
20 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;
21 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
thi jeg holdt mig til HERRENs Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud
22 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
hans Bud stod mig alle for Øje, hans Lov skød jeg ikke fra mig.
23 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.
24 Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som stod ham for Øje!
25 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,
26 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.
27 Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!
28 Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
Ja, min Lampe lader du lyse, HERRE, min Gud opklarer mit Mørke.
29 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.
30 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENs Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.
31 Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,
32 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,
33 tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste på Højene,
34 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
oplærte min Hånd til Krig, så mine Arme spændte Kobberbuen!
35 Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
Du gav mig din Frelses Skjold, din højre støttede mig, din Nedladelse gjorde mig stor;
36 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.
37 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,
38 minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
slog dem ned, så de ej kunde rejse sig, men lå faldne under min Fod.
39 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;
40 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
du slog mine Fjender på Flugt, mine Avindsmænd rydded jeg af Vejen.
41 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
De råbte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.
42 Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
Jeg knuste dem som Støv for Vinden, fejed dem bort som Gadeskarn.
43 Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;
44 Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
hører de om mig, lyder de mig, Udlandets Sønner kryber for mig;
45 Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
Udlandets Sønner vansmægter, slæber sig frem af deres Skjul.
46 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,
47 Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
den Gud, som giver mig Hævn, tvinger Folkeslag under min Fod
48 sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
og frier mig fra mine vrede Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.
49 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn,
50 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed, David og hans Æt evindelig.
