Psalmien 139
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
Senhor, tu me sondaste, e me conheces.
2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
Tu sabes o meu assentar e o meu levantar: de longe entendes o meu pensamento.
3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
Cercas o meu andar, e o meu deitar; e conheces todos os meus caminhos.
4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
Não havendo ainda palavra alguma na minha língua, eis que logo, ó Senhor, tudo conheces.
5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
Tu me cercaste por detraz e por diante; e puseste sobre mim a tua mão.
6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
Tal ciência é para mim maravilhosíssima; tão alta que não a posso atingir.
7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Para onde me irei do teu espírito, ou para onde fugirei da tua face?
8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. (Sheol h7585)
Se subir ao céu, lá tu estás: se fizer no inferno a minha cama, eis que tu ali estás também. (Sheol h7585)
9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
Se tomar as asas da alva, se habitar nas extremidades do mar,
10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
Até ali a tua mão me guiará e a tua dextra me susterá.
11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
Se disser: Decerto que as trevas me encobrirão; então a noite será luz à roda de mim
12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
Nem ainda as trevas me encobrem de ti: mas a noite resplandece como o dia; as trevas e a luz são para ti a mesma coisa.
13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
Pois possuiste os meus rins; cobriste-me no ventre de minha mãe.
14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Eu te louvarei, porque de um modo terrível, e tão maravilhoso fui feito; maravilhosas são as tuas obras, e a minha alma o sabe muito bem.
15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
Os meus ossos não te foram encobertos, quando no oculto fui feito, e entretecido nas profundezas da terra.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
Os teus olhos viram o meu corpo ainda informe; e no teu livro todas estas coisas foram escritas; as quais em continuação foram formadas, quando nem ainda uma delas havia.
17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
E quão preciosos me são, ó Deus, os teus pensamentos! Quão grandes são as somas deles!
18 Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
Se as contasse, seriam em maior número do que a areia: quando acordo ainda estou contigo.
19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
Ó Deus, tu matarás decerto o ímpio: apartai-vos portanto de mim, homens de sangue.
20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi.
Pois falam malvadamente contra ti; e os teus inimigos tomam o teu nome em vão.
21 Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
Não aborreço eu, ó Senhor, aqueles que te aborrecem, e não me aflijo por causa dos que se levantam contra ti?
22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
Aborreço-os com ódio perfeito: tenho-os por inimigos.
23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
Sonda-me, ó Deus, e conhece o meu coração: prova-me, e conhece os meus pensamentos.
24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
E vê se há em mim algum caminho mau, e guia-me pelo caminho eterno.
