Psalmien 137

1 Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

By the rivers of Babylon, there we sat, and we also wept when we remembered Zion.

2 Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

Upon the willows in her midst had we hung up our harps.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

For there our captors demanded of us the words of song; and those that mocked us, joy, [saying, ] Sing for us one of the songs of Zion.

4 Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

How should we sing the song of the Lord on the soil of the stranger?

5 Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

If I forget thee, O Jerusalem, may my right hand forget—.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

May my tongue cleave to my palate if I do not remember thee: if I recall not Jerusalem at the head of my joy.

7 Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

Remember, O Lord, unto the children of Edom the day of Jerusalem; who said, Raze it, raze it, even to her very foundation.

8 Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

O daughter of Babylon, who art wasted: happy he, that repayeth thee thy recompense for what thou hast done to us.

9 Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

Happy he, that seizeth and dasheth thy babes against the rock.