Psalmien 102
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
“A prayer of the afflicted, when he is overwhelmed, and poureth out before the Lord his complaint.” O Lord, hear my prayer, and let my cry come unto thee.
2 Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Hide not thy face from me on the day when I am distressed; incline unto me thy ear; on the day when I call, answer me speedily.
3 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
For my days vanish in smoke, and my bones are burning like a hearth.
4 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
Struck [by heat] like the herb and dried up is my heart; for I forget to eat my bread.
5 Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
Because of the voice of my groaning my bones cleave to my flesh.
6 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
I am like the pelican of the wilderness: I am become like the owl amid ruins.
7 Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
I watch, and I am become like a [night-]bird sitting alone upon the housetop.
8 Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
All the day my enemies reproach me: they that mock me swear by me.
9 Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
For ashes do I eat like bread, and my drink I mingle with weeping;
10 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
Because of thy indignation and thy wrath; for thou hadst lifted me up, and hast cast me down.
11 Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
My days are like a shadow that declineth; and like the herb I wither.
12 Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
But thou, O Lord, wilt sit enthroned for ever; and thy memorial is unto all generations.
13 Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
Thou wilt indeed arise; thou wilt have mercy upon Zion; for it is time to favor her, for the appointed time is coming.
14 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
For thy servants hold dear her stones, and her very dust they cherish.
15 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
Then shall nations fear the name of the Lord, and all the kings of the earth thy glory:
16 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
When the Lord shalt have built up Zion, he appeareth in his glory;
17 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
[When] he hath regarded the prayer of the forsaken, and doth not despise their prayer.
18 Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
This shall be written down for the latest generation; and the people which shall be created shall praise the Lord.
19 että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
For he hath looked down from the height of his sanctuary; the Lord hath cast from heaven his view to the earth:
20 kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
To hear the sighing of the prisoner; to loosen those that are doomed to death:
21 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
That men may proclaim in Zion the name of the Lord, and his praise in Jerusalem;
22 kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
When people are gathered together, and kingdoms, to serve the Lord.—
23 Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
He hath weakened on the way my strength; he hath shortened my days.
24 Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
I will say, O my God! take me not away in the midst of my days: throughout all generations are thy years.
25 Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
In olden times didst thou lay the foundations of the earth; and the heavens are the work of thy hands.
26 Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
These will indeed perish, but thou wilt ever exist: yea, all of them will wear out like a garment; as a vesture wilt thou change them, and they will be changed;
27 Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
But thou art ever the same, and thy years will have no end.
28 Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
The children of thy servants will dwell [securely], and their seed will be firmly established before thee.
