Psalmien 129

1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

Cantique graduel. Dès mon jeune âge ils m'ont beaucoup opprimé, (qu'ainsi parle Israël!)

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

dès mon jeune âge ils m'ont beaucoup opprimé, mais ils n'ont pu l'emporter sur moi.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

Ils ont déchiré mon dos, comme ceux qui labourent, ils y ont tracé de longs sillons.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

L'Éternel est juste, Il a rompu les fers où me retenaient des impies.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

Qu'ils soient confondus, et fassent retraite tous ceux qui haïssent Sion!

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

Qu'ils soient comme l'herbe des toits, qui sèche, avant d'être arrachée,

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

dont le moissonneur ne remplit point sa main, dont le lieur ne charge point son bras;

8 Älköötkä sanoko ohitsekulkijat: "Herran siunaus tulkoon teille. Me siunaamme teitä Herran nimeen."

et les passants ne disent pas: « Que l'Éternel vous bénisse! Nous vous bénissons au nom de l'Éternel! »