Psalmien 106
1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Halelujah. Oslavujte Hospodina, nebo dobrý jest, nebo na věky milosrdenství jeho.
2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?
Kdo může vymluviti nesmírnou moc Hospodinovu, a vypraviti všecku chválu jeho?
3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!
Blahoslavení, kteříž ostříhají soudu, a činí spravedlnost každého času.
4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,
Pamatuj na mne, Hospodine, pro milost k lidu svému, navštěv mne spasením svým,
5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.
Abych užíval dobrých věcí s vyvolenými tvými, a veselil se veselím národu tvého, a chlubil se spolu s dědictvím tvým.
6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.
Zhřešili jsme i s otci svými, neprávě jsme činili, a bezbožnost páchali.
7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.
Otcové naši v Egyptě nerozuměli předivným skutkům tvým, aniž pamatovali na množství milosrdenství tvých, ale odporni byli při moři, při moři Rudém.
8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.
A však vysvobodil je pro jméno své, aby v známost uvedl moc svou.
9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.
Nebo přimluvil moři Rudému, a vyschlo; i provedl je skrze hlubiny, jako po poušti.
10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.
A tak zachoval je od ruky toho, jenž jich nenáviděl, a vyprostil je z ruky nepřítele.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.
V tom přikryly vody ty, kteříž je ssužovali, nezůstalo ani jednoho z nich.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.
A ačkoli věřili slovům jeho, a zpívali chválu jeho,
13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.
Však rychle zapomenuli na skutky jeho, a nečekali na radu jeho;
14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.
Ale jati jsouce žádostí na poušti, pokoušeli Boha silného na pustinách.
15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
I dal jim, čehož se jim chtělo, a však dopustil hubenost na život jejich.
16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.
Potom, když horlili proti Mojžíšovi v vojště, a Aronovi, svatému Hospodinovu,
17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.
Otevřevši se země, požřela Dátana, a přikryla zběř Abironovu.
18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.
A roznícen byl oheň na rotu jejich, plamen spálil bezbožníky.
19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;
Udělali i tele na Orébě, a skláněli se slitině.
20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.
A změnivše slávu svou v podobiznu vola, jenž jí trávu,
21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,
Zapomněli na Boha silného, spasitele svého, kterýž činil veliké věci v Egyptě.
22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.
A předivné v zemi Chamově, přehrozné při moři Rudém.
23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.
Pročež řekl, že je vypléní, kdyby se byl Mojžíš, vyvolený jeho, nepostavil v té mezeře před ním, a neodvrátil prchlivosti jeho, aby nehubil.
24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.
Za tím zošklivili sobě zemi žádanou, nevěříce slovu jeho.
25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.
A repcíce v staních svých, neposlouchali hlasu Hospodinova.
26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,
A protož pozdvihl ruky své proti nim, aby je rozmetal po poušti,
27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.
A aby rozptýlil símě jejich mezi pohany, a rozehnal je do zemí.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.
Spřáhli se také byli s modlou Belfegor, a jedli oběti mrch.
29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.
A tak dráždili Boha skutky svými, až se na ně obořila rána,
30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.
Až se postavil Fínes, a pomstu vykonal, i přetržena jest rána ta.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.
Což jest mu počteno za spravedlnost od národu do pronárodu, a až na věky.
32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.
Opět ho byli popudili při vodách sváru, až se i Mojžíšovi zle stalo pro ně.
33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.
Nebo k hořkosti přivedli ducha jeho, a pronesl ji rty svými.
34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,
K tomu nevyplénili ani národů těch, o kterýchž jim byl Hospodin poručil,
35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.
Ale směšujíce se s těmi národy, naučili se skutkům jejich,
36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.
A sloužili modlám jejich, kteréž jim byly osídlem.
37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.
Obětovali zajisté syny své a dcery své ďáblům.
38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.
A vylili krev nevinnou, krev synů svých a dcer svých, kteréž obětovali trapidlům Kananejským, tak že poškvrněna jest země těmi vraždami.
39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.
I zmazali se skutky svými, a smilnili činy svými.
40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.
Protož rozpáliv se v prchlivosti Hospodin na lid svůj, v ošklivost vzal dědictví své.
41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.
A vydal je v ruce pohanů. I panovali nad nimi ti, jenž je v nenávisti měli,
42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.
A utiskali je nepřátelé jejich, tak že sníženi jsou pod ruku jejich.
43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.
Mnohokrát je vysvobozoval, oni však popouzeli ho radou svou, pročež potlačeni jsou pro nepravost svou.
44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.
A však patřil na úzkost jejich, a slyšel křik jejich.
45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.
Nebo se rozpomenul na smlouvu svou s nimi, a želel toho podlé množství milosrdenství svých,
46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
Tak že naklonil k nim lítostí všecky, kteříž je u vězení drželi.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.
Zachovej nás, Hospodine Bože náš, a shromažď nás z těch pohanů, abychom slavili jméno tvé svaté, a chlubili se v chvále tvé.
48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"
Požehnaný Hospodin Bůh Izraelský od věků až na věky. Na to rciž všecken lid: Amen, Halelujah.
