Psalmien 105
1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.
Oslavujte Hospodina, ohlašujte jméno jeho, oznamujte mezi národy skutky jeho.
2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.
Zpívejte jemu, žalmy prozpěvujte jemu, rozmlouvejte o všech divných skutcích jeho.
3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.
Chlubte se jménem svatým jeho; vesel se srdce těch, kteříž hledají Hospodina.
4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.
Hledejte Hospodina a síly jeho, hledejte tváři jeho ustavičně.
5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,
Rozpomínejte se na divné skutky jeho, kteréž činil, na zázraky jeho a na soudy úst jeho,
6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.
Símě Abrahamovo, služebníka jeho, synové Jákobovi, vyvolení jeho.
7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.
Onť jest Hospodin Bůh náš, na vší zemi soudové jeho.
8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,
Pamatuje věčně na smlouvu svou, na slovo, kteréž přikázal až do tisíce pokolení,
9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.
Kteréž upevnil s Abrahamem, a na přísahu svou učiněnou Izákovi.
10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.
Nebo ji utvrdil Jákobovi za ustanovení, Izraelovi za smlouvu věčnou,
11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".
Pravě: Tobě dám zemi Kananejskou za podíl dědictví vašeho,
12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.
Ješto jich byl malý počet, malý počet, a ještě v ní byli pohostinu.
13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.
Přecházeli zajisté z národu do národu, a z království k jinému lidu.
14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:
Nedopustil žádnému ublížiti jim, ano i krále pro ně trestal, řka:
15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".
Nedotýkejte se pomazaných mých, a prorokům mým nečiňte nic zlého.
16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,
Když přivolav hlad na zemi, všecku hůl chleba polámal,
17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.
Poslal před nimi muže znamenitého, jenž za služebníka prodán byl, totiž Jozefa.
18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,
Jehož nohy sevřeli pouty, železa podniknouti musil,
19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.
Až do toho času, když se zmínka stala o něm; řeč Hospodinova zkusila ho.
20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.
Poslav král, propustiti ho rozkázal, panovník lidu svobodna ho učinil.
21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,
Ustanovil ho pánem domu svého, a panovníkem všeho vládařství svého,
22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.
Aby vládl i knížaty jeho podlé své líbosti, a starce jeho vyučoval moudrosti.
23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.
Potom všel Izrael do Egypta, a Jákob pohostinu byl v zemi Chamově.
24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.
Kdež rozmnožil Bůh lid svůj náramně, a učinil, aby silnější byl nad nepřátely své.
25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.
Změnil mysl těchto, aby v nenávisti měli lid jeho, a aby ukládali lest o služebnících jeho.
26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.
I poslal Mojžíše slouhu svého, a Arona, kteréhož vyvolil.
27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.
Kteříž předložili jim slova znamení jeho a zázraků v zemi Chamově.
28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.
Poslal tmu, a zatmělo se, aniž odporná byla slovu jeho.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.
Obrátil vody jejich v krev, a zmořil ryby v nich.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.
Vydala země jejich množství žab, i v pokoleních králů jejich.
31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.
Řekl, i přišla směsice žížal, a stěnice na všecky končiny jejich.
32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.
Dal místo deště krupobití, oheň hořící na zemi jejich,
33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.
Tak že potloukl réví jejich i fíkoví jejich, a zpřerážel dříví v krajině jejich.
34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;
Řekl, i přišly kobylky a chroustů nesčíslné množství.
35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.
I sežrali všelikou bylinu v krajině jejich, a pojedli úrody země jejich.
36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.
Nadto pobil všecko prvorozené v zemi jejich, počátek všeliké síly jejich.
37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.
Tedy vyvedl své s stříbrem a zlatem, aniž byl v pokoleních jejich, ješto by se poklesl.
38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.
Veselili se Egyptští, když tito vycházeli; nebo byl připadl na ně strach Izraelských.
39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.
Roztáhl oblak k zastírání jich, a oheň k osvěcování noci.
40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.
K žádosti přivedl křepelky, a chlebem nebeským sytil je.
41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.
Otevřel skálu, i tekly vody, a odcházely přes vyprahlá místa jako řeka.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.
Nebo pamětliv byl na slovo svatosti své, k Abrahamovi služebníku svému mluvené.
43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.
Protož vyvedl lid svůj s radostí, s prozpěvováním vyvolené své.
44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,
A dal jim země pohanů, a tak úsilí národů dědičně obdrželi,
45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!
Aby zachovávali ustanovení jeho, a práv jeho ostříhali. Halelujah.
