< Psalmien 104 >
1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
Min Sjæl, lov Herren; Herre, min Gud! du er saare stor, du har iført dig Majestæt og Herlighed.
2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
Han ifører sig Lys som et Klædebon, han udbreder Himmelen som et Telt.
3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
Han hvælver sine Sale i Vandene; han gør Skyerne til sin Vogn, han vandrer paa Vejrets Vinger.
4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
Han gør Vindene til sine Engle, gloende Ild til sine Tjenere.
5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
Han grundfæstede Jorden paa dens Grundvold, den skal ikke rokkes i al Evighed.
6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Du havde skjult den med Havet som med et Klæde, Vandene stode over Bjergene.
7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
De flyede for din Trusel, de fore hastelig bort for din Tordens Røst.
8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
Bjergene fore op, Dalene fore ned til det Sted, som du grundfæstede for dem.
9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
Du satte en Grænse, hvorover de ikke skulde gaa; de skulde ikke skjule Jorden igen.
10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
Han lader Kilder opvælde i Dalene; de rinde imellem Bjergene.
11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
De give alle Markens Dyr at drikke, Vildæsler slukke deres Tørst.
12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
Over dem bo Himmelens Fugle; ud fra Grenene lade de deres Røst høre.
13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
Han vander Bjergene fra sine høje Sale; Jorden mættes af dine Gerningers Frugt.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
Han lader Græs gro for Kvæget og Urter til Menneskens Tjeneste for at fremføre Brød af Jorden.
15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
Og Vin glæder et Menneskes Hjerte, hans Ansigt bliver frydefuldt af Olie, og Brød vederkvæger et Menneskes Hjerte.
16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
Herrens Træer mættes af Væde, Libanons Cedre, som han har plantet;
17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
der hvor Fuglene bygge Rede; Storkens Bo er paa Fyrretræerne.
18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
De høje Bjerge ere for Stengederne, Klipperne ere en Tilflugt for Kaninerne.
19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
Han gjorde Maanen til at bestemme Tiderne, Solen ved sin Nedgang.
20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
Du gør Mørke, og der bliver Nat, i den krybe alle Skovens Dyr frem.
21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
De unge Løver brøle efter Rov og komme for at kræve deres Føde af Gud.
22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
Solen gaar op, saa trække de sig tilbage og lægge sig i deres Huler.
23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
Da gaar Mennesket ud til sin Gerning og til sit Arbejde indtil Aftenen.
24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
Hvor mange ere dine Gerninger, Herre! du gjorde dem alle viselig; Jorden er fuld af dine Ejendomme.
25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
Her er Havet stort og vidt til begge Sider; der er Vrimmel uden Tal, der er Dyr, de smaa med de store.
26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
Der gaa Skibene; der er Leviathan, som du dannede til at lege derudi.
27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
De vente alle paa dig, at du skal give dem deres Føde i rette Tid.
28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
Giver du dem, da sanke de; oplader du din Haand, da mættes de med godt.
29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
Skjuler du dit Ansigt, da forfærdes de; tager du Aanden tilbage fra dem, da dø de og vende tilbage til deres Støv.
30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
Udsender du din Aand, skabes de, og du fornyer Jordens Skikkelse.
31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
Herrens Ære blive evindelig, Herren glæde sig over sine Gerninger!
32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
Han ser til Jorden, og den bæver; han rører ved Bjergene, og de ryge.
33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
Jeg vil synge for Herren, medens jeg lever, jeg vil lovsynge min Gud, medens jeg er til.
34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
Maatte min Tale behage ham; jeg vil glædes i Herren.
35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
Maatte dog Syndere udryddes af Jorden, og ugudelige ikke være ydermere! Min Sjæl, lov Herren! Halleluja.