< Sananlaskujen 1 >
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
Ordsprog af Salomo, Davids Søn, Israels Konge,
2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
for af dem at faa Visdom og Undervisning, for at forstaa Forstandens Ord;
3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
for at modtage Undervisning i Klogskab, modtage Ret og Retfærdighed og Retvished;
4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
for at give de uvidende Vid, de unge Kundskab og Kløgt.
5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
Hvo som er viis, høre til og gaa frem i Lærdom, og hvo som er forstandig, vinde Evne til at styre;
6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
for at forstaa Ordsprog og Gaader, Vismænds Ord og deres mørke Taler.
7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
Herrens Frygt er Begyndelse til Kundskab; Daarerne foragte Visdom og Undervisning.
8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
Hør, min Søn! din Faders Undervisning, og forlad ikke din Moders Lov;
9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
thi de ere en yndig Krans til dit Hoved og Kæder til din Hals.
10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
Min Søn! naar Syndere lokke dig, da samtyk ikke!
11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
Dersom de sige: Gak med os, vi ville lure efter Blod, vi ville efterstræbe den uskyldige, som er uden Sag;
12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol )
vi ville, som Dødsriget, sluge dem levende, ja hele og holdne, som de, der nedfare i Hulen; (Sheol )
13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
vi ville finde alle Haande dyrebart Gods, vi ville fylde vore Huse med Rov;
14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
du skal tage din Lod iblandt os, vi ville alle sammen have een Pose:
15 Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
Min Søn! vandre ikke paa Vej med dem, hold din Fod tilbage fra deres Sti;
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
thi deres Fødder haste til ondt, og de skynde sig for at udøse Blod;
17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
thi forgæves udspændes Garn for alle Fugles Øjne;
18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
og de lure paa deres eget Blod, de efterstræbe deres eget Liv.
19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
Saa ere enhvers Veje, som er hengiven til Gerrighed; den tager sine egne Herrers Liv.
20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
Visdommen raaber udenfor, den opløfter sin Røst paa Gaderne;
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
paa Hjørnet af de befærdede Gader raaber den; ved Indgangene til Portene, i Staden, taler den sine Ord:
22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
Hvor længe ville I uvidende elske Uvidenhed, og Spotterne have Lyst til Spot, og Daarer hade Kundskab?
23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
Vender eder til min Revselse; se, jeg vil udgyde min Aand over eder, jeg vil kundgøre eder mine Ord.
24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
Efterdi jeg raabte, og I vægrede eder, jeg udrakte min Haand, og ingen gav Agt;
25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
og I lode alt mit Raad fare og vilde ikke vide af min Revselse:
26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
Saa vil jeg, jeg selv le i eders Ulykke, jeg vil spotte, naar det kommer, som I frygte for;
27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
naar det, som I frygte for, kommer som en Ødelæggelse, og eders Ulykke kommer som en Hvirvelvind, naar Angest og Trængsel kommer over eder:
28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
Da skulle de paakalde mig, men jeg skal ikke svare, de skulle søge mig, men ikke finde mig.
29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
Fordi de hadede Kundskab og udvalgte ikke Herrens Frygt,
30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
fordi de ikke vilde vide af mit Raad, men foragtede al min Revselse:
31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
Saa skulle de æde Frugten af deres Veje og blive mætte af deres egne Raad.
32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
Thi de uvidendes Frafald skal volde dem Død, og Daarers Tryghed skal ødelægge dem selv.
33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
Men hvo mig lyder, skal bo tryggelig og være rolig, uden Frygt for det onde.