Sananlaskujen 1
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
Proverbs of Solomon, son of David, king of Israel:
2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
For knowing wisdom and instruction, For understanding sayings of intelligence,
3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
For receiving the instruction of wisdom, Righteousness, judgment, and uprightness,
4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
For giving to simple ones — prudence, To a youth — knowledge and discretion.
5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
(The wise doth hear and increaseth learning, And the intelligent doth obtain counsels.)
6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
For understanding a proverb and its sweetness, Words of the wise and their acute sayings.
7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
Fear of Jehovah [is] a beginning of knowledge, Wisdom and instruction fools have despised!
8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
Hear, my son, the instruction of thy father, And leave not the law of thy mother,
9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
For a graceful wreath [are] they to thy head, And chains to thy neck.
10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
My son, if sinners entice thee be not willing.
11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
If they say, 'Come with us, we lay wait for blood, We watch secretly for the innocent without cause,
12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; (Sheol h7585)
We swallow them as Sheol — alive, And whole — as those going down [to] the pit, (Sheol h7585)
13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
Every precious substance we find, We fill our houses [with] spoil,
14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
Thy lot thou dost cast among us, One purse is — to all of us.'
15 Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
My son! go not in the way with them, Withhold thy foot from their path,
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
For their feet to evil do run, And they haste to shed blood.
17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
Surely in vain is the net spread out before the eyes of any bird.
18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
And they for their own blood lay wait, They watch secretly for their own lives.
19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
So [are] the paths of every gainer of dishonest gain, The life of its owners it taketh.
20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
Wisdom in an out-place crieth aloud, In broad places she giveth forth her voice,
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
At the head of the multitudes she calleth, In the openings of the gates, In the city her sayings she saith:
22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
'Till when, ye simple, do ye love simplicity? And have scorners their scorning desired? And do fools hate knowledge?
23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
Turn back at my reproof, lo, I pour forth to you my spirit, I make known my words with you.
24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
Because I have called, and ye refuse, I stretched out my hand, and none is attending,
25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
And ye slight all my counsel, And my reproof ye have not desired.
26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
I also in your calamity do laugh, I deride when your fear cometh,
27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
When your fear cometh as destruction, And your calamity as a hurricane doth come, When on you come adversity and distress.
28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
Then they call me, and I do not answer, They seek me earnestly, and find me not.
29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
Because that they have hated knowledge, And the fear of Jehovah have not chosen.
30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
They have not consented to my counsel, They have despised all my reproof,
31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
And they eat of the fruit of their way, And from their own counsels they are filled.
32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
For the turning of the simple slayeth them, And the security of the foolish destroyeth them.
33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
And whoso is hearkening to me dwelleth confidently, And [is] quiet from fear of evil!'
