< Sananlaskujen 9 >
1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
Premudrost sazida sebi kuæu, i otesa sedam stupova;
2 Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.
Pokla stoku svoju, rastvori vino svoje, i postavi sto svoj.
3 Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
Posla djevojke svoje, te zove svrh visina gradskih:
4 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
Ko je lud, neka se uvrati ovamo. I bezumnima veli:
5 "Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
Hodite, jedite hljeba mojega, i pijte vina koje sam rastvorila.
6 Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." -
Ostavite ludost i biæete živi, i idite putem razuma.
7 Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.
Ko uèi potsmjevaèa, prima sramotu; i ko kori bezbožnika, prima rug.
8 Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.
Ne karaj potsmjevaèa da ne omrzne na te; karaj mudra, i ljubiæe te.
9 Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.
Kaži mudrome, i biæe još mudriji; pouèi pravednoga, i znaæe više.
10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
Poèetak je mudrosti strah Gospodnji, i znanje je svetijeh stvari razum.
11 "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
Jer æe se mnom umnožiti dani tvoji i dodaæe ti se godine životu.
12 Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."
Ako budeš mudar, sebi æeš biti mudar; ako li budeš potsmjevaè, sam æeš tegliti.
13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
Žena bezumna plaha je, luda i ništa ne zna;
14 Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,
I sjedi na vratima od kuæe svoje na stolici, na visinama gradskim,
15 kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:
Te vièe one koji prolaze, koji idu pravo svojim putem:
16 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
Ko je lud? neka se uvrati ovamo. I bezumnome govori:
17 "Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista".
Voda je kradena slatka, i hljeb je sakriven ugodan.
18 Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa. (Sheol )
A on ne zna da su ondje mrtvaci i u dubokom grobu da su zvanice njezine. (Sheol )