Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
Ne vièe li mudrost? i razum ne pušta li glas svoj?
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
Navrh visina, na putu, na rasputicama stoji,
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
Kod vrata, na ulasku u grad, gdje se otvoraju vrata, vièe:
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
Vas vièem, o ljudi, i glas svoj obraæam k sinovima ljudskim.
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
Nauèite se ludi mudrosti, i bezumni orazumite se.
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
Slušajte, jer æu govoriti velike stvari, i usne moje otvorajuæi se kazivaæe što je pravo.
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
Jer usta moja govore istinu, i mrska je usnama mojim bezbožnost.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
Prave su sve rijeèi usta mojih, ništa nema u njima krivo ni izopaèeno.
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
Sve su obiène razumnomu i prave su onima koji nalaze znanje.
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
Primite nastavu moju a ne srebro, i znanje radije nego najbolje zlato.
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
Jer je bolja mudrost od dragoga kamenja, i što je god najmilijih stvari ne mogu se izjednaèiti s njom.
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
Ja mudrost boravim s razboritošæu, i razumno znanje nalazim.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Strah je Gospodnji mržnja na zlo; ja mrzim na ponositost i na oholost i na zli put i na usta opaka.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
Moj je savjet i što god jest; ja sam razum i moja je sila.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
Mnom carevi caruju, i vladaoci postavljaju pravdu.
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
Mnom vladaju knezovi i poglavari i sve sudije zemaljske.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Ja ljubim one koji mene ljube, i koji me dobro traže nalaze me.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
U mene je bogatstvo i slava, postojano dobro i pravda.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
Plod je moj bolji od zlata i od najboljega zlata, i dobitak je moj bolji od najboljega srebra.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
Putem pravednijem hodim, posred staza pravice,
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
Da onima koji me ljube dam ono što jest, i riznice njihove da napunim.
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
Gospod me je imao u poèetku puta svojega, prije djela svojih, prije svakoga vremena.
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
Prije vijekova postavljena sam, prije poèetka, prije postanja zemlje.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
Kad jošte ne bijaše bezdana, rodila sam se, kad još ne bijaše izvora obilatijeh vodom.
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
Prije nego se gore osnovaše, prije humova ja sam se rodila;
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
Još ne bješe naèinio zemlje ni polja ni poèetka prahu vasiljenskom;
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
Kad je ureðivao nebesa, ondje bijah; kad je razmjeravao krug nad bezdanom.
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
Kad je utvrðivao oblake gore i krijepio izvore bezdanu;
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
Kad je postavljao moru meðu i vodama da ne prestupaju zapovijesti njegove, kad je postavljao temelje zemlji;
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
Tada bijah kod njega hranjenica, bijah mu milina svaki dan, i veseljah se pred njim svagda;
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
Veseljah se na vasiljenoj njegovoj, i milina mi je sa sinovima ljudskim.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
Tako dakle, sinovi, poslušajte me, jer blago onima koji se drže putova mojih.
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
Slušajte nastavu, i budite mudri, i nemojte je odbaciti.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
Blago èovjeku koji me sluša stražeæi na vratima mojim svaki dan i èuvajuæi pragove vrata mojih.
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
Jer ko mene nalazi, nalazi život i dobija ljubav od Gospoda.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
A ko o mene griješi, èini krivo duši svojoj; svi koji mrze na me, ljube smrt.
