Sananlaskujen 18
1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.
Chi si separa dagli altri cerca la propria soddisfazione e s’arrabbia contro tutto ciò ch’è profittevole.
2 Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.
Lo stolto prende piacere, non nella prudenza, ma soltanto nel manifestare ciò che ha nel cuore.
3 Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.
Quando viene l’empio, viene anche lo sprezzo; e, con la vergogna, viene l’obbrobrio.
4 Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.
Le parole della bocca d’un uomo sono acque profonde; la fonte di sapienza è un rivo che scorre perenne.
5 Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.
Non è bene aver per l’empio de’ riguardi personali, per far torto al giusto nel giudizio.
6 Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.
Le labbra dello stolto menano alle liti, e la sua bocca chiama le percosse.
7 Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.
La bocca dello stolto è la sua rovina, e le sue labbra sono un laccio per l’anima sua.
8 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
Le parole del maldicente son come ghiottonerie, e penetrano fino nell’intimo delle viscere.
9 Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.
Anche colui ch’è infingardo nel suo lavoro è fratello del dissipatore.
10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.
Il nome dell’Eterno è una forte torre; il giusto vi corre, e vi trova un alto rifugio.
11 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.
I beni del ricco son la sua città forte; son come un’alta muraglia… nella sua immaginazione.
12 Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.
Prima della rovina, il cuor dell’uomo s’innalza, ma l’umiltà precede la gloria.
13 Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.
Chi risponde prima d’aver ascoltato, mostra la sua follia, e rimane confuso.
14 Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?
Lo spirito dell’uomo lo sostiene quand’egli è infermo; ma lo spirito abbattuto chi lo solleverà?
15 Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.
Il cuore dell’uomo intelligente acquista la scienza, e l’orecchio dei savi la cerca.
16 Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.
I regali che uno fa gli apron la strada e gli dànno adito ai grandi.
17 Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.
Il primo a perorare la propria causa par che abbia ragione; ma vien l’altra parte, e scruta quello a fondo.
18 Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.
La sorte fa cessare le liti e decide fra i grandi.
19 Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.
Un fratello offeso è più inespugnabile d’una città forte; e le liti tra fratelli son come le sbarre d’un castello.
20 Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.
Col frutto della sua bocca l’uomo sazia il corpo; si sazia col provento delle sue labbra.
21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
Morte e vita sono in potere della lingua; chi l’ama ne mangerà i frutti.
22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
Chi ha trovato moglie ha trovato un bene e ha ottenuto un favore dall’Eterno.
23 Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.
Il povero parla supplicando, il ricco risponde con durezza.
24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.
Chi ha molti amici li ha per sua disgrazia; ma v’è tale amico, ch’è più affezionato d’un fratello.
