Sananlaskujen 17
1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
E’ meglio un tozzo di pan secco con la pace, che una casa piena di carni con la discordia.
2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
Il servo sagace dominerà sul figlio che fa onta, e avrà parte all’eredità insieme coi fratelli.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
La coppella è per l’argento e il fornello per l’oro, ma chi prova i cuori è l’Eterno.
4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
Il malvagio dà ascolto alle labbra inique, e il bugiardo dà retta alla cattiva lingua.
5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
Chi beffa il povero oltraggia Colui che l’ha fatto; chi si rallegra dell’altrui sventura non rimarrà impunito.
6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
I figliuoli de’ figliuoli son la corona de’ vecchi, e i padri son la gloria dei loro figliuoli.
7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
Un parlar solenne non s’addice all’uomo da nulla; quanto meno s’addicono ad un principe labbra bugiarde!
8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
Il regalo è una pietra preziosa agli occhi di chi lo possiede; dovunque si volga, egli riesce.
9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
Chi copre i falli si procura amore, ma chi sempre vi torna su, disunisce gli amici migliori.
10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
Un rimprovero fa più impressione all’uomo intelligente, che cento percosse allo stolto.
11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
Il malvagio non cerca che ribellione, ma un messaggero crudele gli sarà mandato contro.
12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
Meglio imbattersi in un’orsa derubata dei suoi piccini, che in un insensato nella sua follia.
13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
Il male non si dipartirà dalla casa di chi rende il male per il bene.
14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
Cominciare una contesa è dar la stura all’acqua; perciò ritirati prima che la lite s’inasprisca.
15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
Chi assolve il reo e chi condanna il giusto sono ambedue in abominio all’Eterno.
16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
A che serve il danaro in mano allo stolto? ad acquistar saviezza?… Ma se non ha senno!
17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
L’amico ama in ogni tempo; è nato per essere un fratello nella distretta.
18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
L’uomo privo di senno dà la mano e fa sicurtà per altri davanti al suo prossimo.
19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
Chi ama le liti ama il peccato; chi alza troppo la sua porta, cerca la rovina.
20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
Chi ha il cuor falso non trova bene, e chi ha la lingua perversa cade nella sciagura.
21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
Chi genera uno stolto ne avrà cordoglio, e il padre dell’uomo da nulla non avrà gioia.
22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
Un cuore allegro è un buon rimedio, ma uno spirito abbattuto secca l’ossa.
23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
L’empio accetta regali di sottomano per pervertire le vie della giustizia.
24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
La sapienza sta dinanzi a chi ha intelligenza, ma gli occhi dello stolto vagano agli estremi confini della terra.
25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
Il figliuolo stolto è il cordoglio del padre e l’amarezza di colei che l’ha partorito.
26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
Non è bene condannare il giusto, foss’anche ad un’ammenda, né colpire i principi per la loro probità.
27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
Chi modera le sue parole possiede la scienza, e chi ha lo spirito calmo è un uomo prudente.
28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
Anche lo stolto, quando tace, passa per savio; chi tien chiuse le labbra è uomo intelligente.
