Sananlaskujen 12
1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
Kas labprāt panes pārmācīšanu, tas mīļo atzīšanu, bet kas nepanes rājienu, tas paliek muļķis.
2 Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
Kas labs, tas Tam Kungam patīkams, bet vīru, kas viltu perē viņš pazudina.
3 Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
Cilvēks nepastāvēs, kad ir bezdievīgs, bet taisno sakne netaps kustināta.
4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
Tikla sieva ir sava vīra kronis, bet netikla ir kā puve viņa kaulos.
5 Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
Taisno domas ir tiesa, bet bezdievīgo padomi viltība.
6 Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
Bezdievīgo vārdi glūn uz asinīm; bet taisno mute tos izpestī.
7 Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
Bezdievīgie top iznīcināti, ka to vairs nav; bet taisno nams pastāvēs.
8 Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
Kā kuram saprašana, tā viņam slava; bet par apsmieklu būs, kam netikla sirds.
9 Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
Labāks tas zemais, kas sev pašam par kalpu, nekā kas lepojās, un maizes nav.
10 Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
Taisnais gādā par sava lopa dzīvību, bet bezdievīgo sirds ir nežēlīga.
11 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
Kas savu zemi kopj, būs maizes paēdis, bet kas niekus triec, tam nav jēgas.
12 Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
Bezdievīgais traucās pēc blēžu medījuma; bet taisno sakne nes augļus.
13 Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
Ļaunais savaldzinājās savas mutes grēkos; bet taisnais izies no bēdām.
14 Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
Pēc savas mutes augļiem ikviens top pieēdināts ar labumu, un cilvēkam top maksāts pēc viņa roku darbiem.
15 Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
Ģeķa ceļš ir taisns paša acīs, bet kas padomam klausa, tas ir gudrs.
16 Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
Ģeķa apskaišanās tūdaļ top zināma; bet kas slēpj, ka ir apkaunots, tas ir gudrs.
17 Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
Kas patiesību runā, tas saka taisnību; bet nepatiess liecinieks teic melus.
18 Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
Dažs aplam runājot kā ar zobenu iedur; bet gudro mēle ir zāles, kas dziedina.
19 Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
Patiesa mute pastāvēs mūžīgi, bet viltīga mēle tik acumirkli.
20 Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
Viltība ir sirdī tiem, kas ļaunu perē; bet kas dod miera padomu, dara prieku.
21 Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
Taisnam nekāds ļaunums nenotiks, bet bezdievīgiem ļaunuma uzies papilnam.
22 Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
Viltīgas lūpas Tam Kungam ir negantība; bet kas uzticību dara, tas viņam labi patīk.
23 Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
Gudrs cilvēks neizteic savu padomu; bet nejēgu sirds izkliedz ģeķību.
24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
Čakla roka valdīs, bet slinka dos meslus.
25 Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
Raizes sirdī nospiež cilvēku, bet labs vārds to iepriecina.
26 Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
Taisnais savam tuvākam rāda ceļu, bet bezdievīgo ceļš maldina.
27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
Sliņķis neceps savu medījumu, bet uzcītīgam cilvēkam ir skaista manta.
28 Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
Uz taisnības ceļa ir dzīvība, un uz viņas ceļa tekām nav nāve.
