Jobin 32
1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
S megszűnt ez a három férfi felelni Jóbnak, mert igaz volt a maga szemeiben.
2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
Akkor föllobbant haragja Elihúnak, a Búzbeli Barakél fiának a Rám nemzetségből; Jób ellen lobbant föl haragja, mivelhogy igazabbnak vélte magát Istennél,
3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
s három barátja ellen lobbant föl haragja, mivelhogy nem találtak feleletet, de Jóbot gonosznak ítélték.
4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
Elihú pedig kivárta Jóbot szavaival, mert azok korra öregebbek voltak nálánál.
5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
De látta Elíhú, hogy nincsen felelet a. három férfi szájában, akkor föllobbant haragja.
6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
S megszólalt Elíhú, a Búzbeli Barakélnek fia és mondta: Fiatal vagyok én korra, ti pedig aggastyánok, azért tartózkodtam és féltem attól, hogy tudásomat közöljem veletek.
7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
Azt mondtam: Napok beszéljenek és az évek sokasága tudasson bölcsséget.
8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
Ámde a szellem az a halandóban s a Mindenható lehelete, a mi értelmessé teszi őket.
9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
Nem a sokévűek bölcsek, s nem a vének értenek ítéletet;
10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
azért mondtam: hallgass reám, hadd közöljem én is tudásomat.
11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
Lám, várakoztam szavaitokra, figyeltem értelmezéseitekre, míg átkutatnátok a beszédeket.
12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
Ügyeltem is reátok, de íme nincs, ki Jóbot megczáfolná, ki közületek mondásaira felelne.
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
Nehogy mondjátok: találtunk bölcsességet; Isten taszítsa őt el, nem ember!
14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
De nem én hozzám intézett beszédet, nem is a ti mondásaitokkal válaszolnék neki.
15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
Megrettentek, nem feleltek többet, elszakadtak tőlük a szavak.
16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
Várakozzam-e, mert ők nem beszélnek, mert elállottak, nem feleltek többé?
17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Hadd felelek: én is a részemmel, hadd közlöm én is tudásomat.
18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
Mert tele vagyok szavakkal, szorít engem bensőm szelleme.
19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
Íme bensőm olyan, mint nyitatlan bor, mint a mely új tömlőkből kifakad.
20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
Hadd beszélek, hogy megkönnyebbüljek, kinyitom ajkaimat és felelek.
21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
Nem kell senki személyét tekintenem és embernek nem fogok hízelkedni;
22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
mert nem is tudok én hízelkedni; csakhamar elvinne engem alkotóm.
