Jobin 31
1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
Szövetséget kötöttem szemeimmel, hogyan vetnék hát ügyet hajadonra?
2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
Hisz mely osztályrész jut Istentől felülről s mely örökség a Mindenhatótól a magasból?
3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
Nemde balsors a jogtalannak s viszontagság a gonosztevőknek.
4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
Nemde ő látja útaimat s mind a lépéseimet megszámlálja!
5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
Ha hamissággal jártam és csalárdságra sietett a lábam –
6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
mérjen meg engem igaz serpenyőn s tudja meg Isten gáncstalanságomat –
7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
ha léptem elhajolt az útról és szemeim után járt a szívem, kezeimhez hiba tapadt:
8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
hadd vessek és más egyék, és sarjaim tépessenek ki gyökerestül!
9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
Ha szívem elcsábíttatta magát asszony miatt, felebarátom ajtaján leskelődtem:
10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
másnak őröljön a feleségem és mások hajoljanak reá;
11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
mert gazság az, s bírák elé való bűn az,
12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
mert tűz az, mely az enyészetig emészt, s minden termésemet gyökerestül tépi ki!
13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
Ha megvetettem szolgám és szolgálóm jogát, mikor pöröltek velem –
14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
hiszen mit teszek majd, midőn Isten fölkel s midőn számon kér, mit felelek neki,
15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
hiszen az anyaméhben ki engem alkotott, alkotta őt és Egy formált minket a méhben –
16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
ha megvontam a kívántat a szegényektől s az özvegy szemeit epesztettem,
17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
s én egyedül ettem falatomat s árva nem evett belőle
18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
– hisz ifjúkorom óta nálam nőtt fel, mint atyánál, s mint anyám méhéből valót úgy vezettem -;
19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
ha láttam bujdosót öltözet nélkül s takarója nincs a szűkölködőnek,
20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
ha nem áldottak engem ágyékai s bárányaim nyíretéből fel nem melegedett;
21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
ha fölemeltem kezemet az árvára, midőn a kapuban láttam segítségemet:
22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
vállam essék ki a lapoczkájából és törjék el karom a szárából;
23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
mert rettenet nekem az Istentől való balsors, s fensége miatt nem tehetném!
24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
Ha aranyat tettem bizalmammá és a színaranyat mondtam bizodalmamnak;
25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
ha örültem, hogy nagy a vagyonom s hogy sokat ért el kezem;
26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
ha láttam a napvilágot, hogy ragyog, s a holdat, a mint dicsőn halad,
27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
és szívem elcsábult titokban és kezem csókra nyúlt a szájamhoz:
28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
az is bíró elé való bűn, mert megtagadtam volna Istent felülről!
29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
Ha örültem gyűlölőm elesésén s felbuzdultam, midőn baj érte –
30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
hisz nem engedtem ínyemet, hogy vétkezzen, hogy átokkal kérjem lelkét -;
31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
ha nem mondták sátram emberei: bár volna, ki húsából nem lakott jól
32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
az utczán nem hált meg jövevény, az út felé tártam ki ajtaimat -;
33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
ha emberek módjára takargattam bűntetteimet, keblemre rejtve bűnömet,
34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
mert rettegtem a nagy tömegtől s megijesztett a családok gúnyja, úgy hogy csendben voltam, nem mentem ki a kapun!
35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
Vajha volna, ki rám hallgatna – íme jegyem, feleljen nekem a Mindenható – és a vádlevél, melyet írt a pörös felem:
36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
bizony, vállamon hordanám azt, felfűzném koszorúnak magamra,
37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
lépéseim számát bevallanám neki, akár egy fejedelem közeledném hozzá!
38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
Ha ellenem kiáltott földem s egyaránt sírtak barázdái;
39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
ha erejét emésztettem pénz nélkül és gazdájával kileheltettem lelkét:
40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
búza helyett sarjadjon bogáncs, és árpa helyett gazfű! Vége Jób beszédeinek.
