Jobin 30
1 "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
And now - they have laughed on me [people] young more than me to days whom I rejected fathers their to put with [the] dogs of flock my.
2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
Also [the] strength of hands their why? to me on them it had perished vigor.
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
In poverty and in hunger barren the [ones who] gnaw a dry region yesterday of ruin and desolation.
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
Those [who] pluck off mallow on bush[es] and [the] root of broom plants [for] food their.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
From [the] community they are driven away people shout on them like thief.
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
On [the] slope of wadis to dwell holes of [the] ground and rocks.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
Between bushes they bray under nettle[s] they are joined together.
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
Sons of a fool also sons of not a name they have been scourged from the land.
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
And now taunt song their I have become and I have become for them a word.
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
They abhor me they are distant from me and from face my not they have withheld spittle.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
For (string my *Q(K)*) he has loosened and he has afflicted me and [the] halter from before me they have sent away.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
On [the] right [side] a brood they arise feet my they have sent away and they have piled up on me [the] paths of disaster their.
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
They have torn down pathway my to destruction my they benefit not a helper [belongs] to them.
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
Like a breach wide they come under devastation they have rolled themselves.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
It has been turned on me sudden terror it pursues like the wind dignity my and like a cloud it has passed away prosperity my.
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
And now on me it pours itself out life my they seize me days of affliction.
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
Night bones my he has pierced from on me and gnawing [pains] my not they rest!
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
With greatness of strength it disguises itself clothing my like [the] mouth of tunic my he girds about me.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
He has thrown me to the mud and I have become like like dust and ash[es].
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
I cry for help to you and not you answer me I have stood and you have considered carefully me.
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
You change yourself into [one] cruel to me with [the] might of hand your you are hostile to me.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
You lift up me to [the] wind you make ride me and you dissolve me (success. *Q(K)*)
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
For I know death you will bring me and a house of appointed meeting for every living [thing].
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
Surely not on a heap of ruins anyone stretches out a hand or in disaster his to them a cry for help.
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
Not did I weep for [the] hard of day was it grieved? self my for the needy [person].
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
If good I waited for and it came evil and I waited for light and it came darkness.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
Inward parts my they have been made to boil and not they have been still they have confronted me days of affliction.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
Being dark I have gone about with not sun I have stood in the assembly I cry out for help.
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
A brother I have become of jackals and a companion of daughters of an ostrich.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
Skin my it has become black from on me and bone my it has burned from heat.
31 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
And it has become mourning harp my and flute my [the] sound of weepers.
