Jobin 27
1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
Og Job blev ved at fremføre sit Billedsprog og sagde:
2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
Saa sandt Gud lever, som har borttaget min Ret, og den Almægtige, som har beskelig bedrøvet min Sjæl!
3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
— thi endnu er min Aand i mig, og Guds Aande i min Næse —
4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
skulle mine Læber ikke tale Uret, og skal min Tunge ikke fremføre Svig.
5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
Det være langt fra mig, at jeg skulde give eder Ret; indtil jeg opgiver Aanden, vil jeg ikke lade mig fratage min Uskyldighed.
6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
Jeg vil holde paa min Retfærdighed og ikke lade af fra den; mit Hjerte skal ikke bebrejde mig nogen af mine Dage.
7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
Min Fjende skal staa som en ugudelig, og den, som rejser sig imod mig, som en uretfærdig.
8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
Thi hvad er den vanhelliges Forventelse, naar Gud bortskærer og bortrykker hans Sjæl!
9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
Mon Gud skulde høre hans Skrig, naar Angest kommer over ham?
10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
Kan han forlyste sig ved den Almægtige? kan han til hver en Tid paakalde Gud?
11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
Jeg vil lære eder om Guds Haand; hvad der er hos den Almægtige, vil jeg ikke dølge.
12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
Se, I have jo alle set det; hvorfor nære da en saadan Forfængelighed?
13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
Dette er et ugudeligt Menneskes Del hos Gud og Voldsmænds Arv, som de faa af den Almægtige.
14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
Har han mange Børn, hjemfalde de til Sværdet, og hans Afkom vil ikke mættes af Brød.
15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
De, som blive tilovers af ham, skulle begraves ved Døden, og hans Enker skulle ikke begræde ham.
16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
Naar han sanker Sølv som Støv og samler Klæder som Dynd,
17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
da samler han det vel, men den retfærdige skal iføre sig det, og den uskyldige skal dele Pengene.
18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
Han byggede sit Hus som Møl, og som en Hytte, en Vogter gør sig.
19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
Rig lægger han sig og bliver ikke ved; sine Øjne oplader han og er ikke mere til.
20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
Forskrækkelser skulle gribe ham som Vande, en Hvirvelvind skal bortstjæle ham om Natten.
21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
Østenvejret skal løfte ham op, og han farer bort, og det skal hvirvle ham bort fra sit Sted.
22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
Og Gud skal skyde paa ham og ikke spare; med skal han ville fly fra hans Haand.
23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
Man skal klappe i Hænderne over ham og pibe ham bort fra hans Sted.
