Jobin 20
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Entonces Zofar el naamatita respondió y dijo:
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
“¡Me veo obligado a responder porque estoy muy molesto!
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
¡Lo que te oigo decir me ofende, pero sé cómo responderte!
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
“¿No sabes que desde la antigüedad, desde que los seres humanos fueron puestos en esta tierra,
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
el triunfo de los malvados no dura mucho tiempo, y que los que rechazan a Dios sólo son felices por poco tiempo?
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
Aunque sean tan altos que lleguen a los cielos, aunque sus cabezas toquen las nubes,
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
se desvanecerán para siempre como sus propios excrementos. Las personas que los conocían
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
se desvanecerán como un sueño, para no ser encontrados nunca, huyendo como una visión de la noche.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
Los que una vez los vieron no los verán más; sus familias no volverán a poner los ojos en ellos.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
Sus hijos tendrán que pagar a los pobres y tendrán que devolver sus riquezas.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
Aunque los malvados tengan cuerpos jóvenes y fuertes, morirán y serán enterrados.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
“Aunque el mal sabe dulce en sus bocas y lo esconden bajo sus lenguas,
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
no lo dejan ir sino que lo mantienen en sus bocas,
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
y en sus estómagos se vuelve amargo, volviéndose como veneno de serpiente dentro de ellos.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
Se tragan las riquezas y las vuelven a vomitar; Dios las expulsa de sus estómagos.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
Aspiran veneno de serpiente; la mordedura de la víbora los matará.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
No vivirán para disfrutar de los arroyos, de los ríos de leche y miel.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
Tendrán que devolver lo que han ganado y no tendrán ningún beneficio; no disfrutarán de ninguna de sus ganancias.
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
Porque han oprimido y han abandonado a los pobres; se han apoderado de casas que no construyeron.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
Porque su codicia nunca fue satisfecha, no queda nada que les guste y que no hayan consumido.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
Nada escapa a sus voraces apetitos, por lo que su felicidad no dura mucho.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
“Incluso cuando los malvados tienen todo lo que desean, se enfrentan a problemas; toda clase de miseria caerá sobre ellos.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
Mientras están ocupados llenando sus estómagos, la hostilidad de Dios arderá contra ellos, y caerá como lluvia sobre ellos.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
Mientras huyen para escapar de un arma de hierro, una flecha de bronce los alcanzará.
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
La flecha sale de su vesícula biliar, brillando con sangre. Están absolutamente aterrorizados.
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
Todo lo que valoran desaparecerá en la oscuridad; el fuego divino los destruirá; todo lo que les queda se convertirá en humo.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
Los cielos revelarán lo que han hecho mal; la tierra se levantará contra ellos.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
Todos sus bienes serán sacados de sus casas; serán arrastrados en el día del juicio de Dios.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
Esta es la parte que los impíos reciben de Dios, la herencia que Dios dice que deben tener”.
