Jobin 18
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Entonces Bildad, el suhita, tomó la palabra y dijo:
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
“¿Hasta cuándo seguirás hablando, buscando las palabras adecuadas que decir? ¡Habla con sentido común si quieres que te respondamos!
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
¿Crees que somos animales tontos? ¿Te parecemos estúpidos?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
Te destrozas con tu ira. ¿Crees que la tierra tiene que ser abandonada, o que las montañas deben moverse sólo por ti?
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
“Es cierto que la vida de los malvados terminará como una lámpara que se apaga: su llama no brillará más.
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
La luz de su casa se apaga, la lámpara que cuelga arriba se apaga.
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
En lugar de dar pasos firmes, tropiezan, y sus propios planes los hacen caer.
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
Sus propios pies los hacen tropezar y quedan atrapados en una red; mientras caminan caen en un pozo.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
Una trampa los agarra por el talón; un lazo los rodea.
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
Un lazo se esconde en el suelo para ellos; una cuerda se extiende a través del camino para hacerlos tropezar.
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
El terror asusta a los malvados, los persigue por todas partes, les muerde los talones.
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
El hambre les quita las fuerzas; el desastre los espera cuando caen.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
La enfermedad devora su piel; la enfermedad mortal consume sus miembros.
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
Son arrancados de los hogares en los que confiaban y llevados al rey de los terrores.
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
La gente que no conoce vivirá en sus casas; el azufre se esparcirá donde solían vivir.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
Se marchitan, las raíces abajo y las ramas arriba;
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
el recuerdo de ellos se desvanece de la tierra; nadie recuerda ya sus nombres.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
Son arrojados de la luz a las tinieblas, expulsados del mundo.
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
No tienen hijos ni descendientes en su pueblo, ni supervivientes donde solían vivir.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
La gente de occidente está horrorizada por lo que les sucede. La gente del oriente está conmocionada.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
Esto es lo que ocurre con las casas de los malvados, con los lugares de los que rechazan a Dios”.
