Roomalaisille 7
1 Ettekö te tiedä, rakkaat veljet, (sillä minä puhun lain taitaville) että laki vallitsee ihmistä niinkauvan kuin hän elää?
O ry longo, (ie itaroñako o mahafohiñe Hake) nofi’ areo hao te fehè’ i Hake t’indaty t’ie mbe veloñe?
2 Sillä vaimo, joka miehen hallussa on, niinkauvan kuin mies elää, on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa.
Fa ampifetrehe’ i Hake amy vali’ey ty rakemba naho mbe veloñe i rangahey, ie mihomake indatiy, le votsotse amy Hake mamahotse aze amy vali’eiy.
3 Sentähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan; mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on.
Aa naho anakeza’ ondaty ty rakemba manam-baly le atao t’ie tsy vokatse. Fe naho mihomake i vali’ey, le haha amy Hake re, vaho tsy karapilo t’ie engae’ ondaty.
4 Niin olette te myös, minun veljeni, laille kuoletetut Kristuksen ruumiin kautta, että teidän pitää toisen kanssa oleman, joka on noussut kuolleista, että me Jumalalle hedelmän kantaisimme.
Ie amy zao ry longo, ty Fañòva’ i Norizañeiy ty nivetraha’ areo amy Hake, hireketa’ areo ami’ty hafa, amy nampitroareñe amy havilasiy, hamokaran-tika ho an’ Andrianañahare.
5 Sillä kuin me lihassa olimme, niin ne syntein himot, jotka lain kautta olivat meidän jäsenissämme, vaikuttivat kuolemalle hedelmää saattamaan.
Itika tamy nofotsey, le nitoloñe an-tsandriñe ao o draon-kakeo nisigihe’ i Hake hamokara’e fihomahañeo.
6 Mutta nyt me olemme laista vapahdetut ja hänelle kuolleet, jossa me pidettiin kiinni: että me palvelisimme hengen uudistuksessa ja ei puustavin vanhuudessa.
F’ie votsots’ amy Hake henaneo, nivetrake amy namahotsey, hitoroñe ami’ty nañavaoe’ i Arofoy fa tsy am-pimanemanean-tsokitse hambo’e.
7 Mitäs me siis sanomme? Onko laki synti? Pois se! Mutta en minä muutoin syntiä olisi tuntenut, ellei lain kautta; sillä en minä olisi himoistakaan mitään tiennyt, ellei laki olisi sanonut: ei sinun pidä himoitseman.
Aa le inoñe ty ho asan-tikañe? Hakeo hao t’i Hake? Sondo’e! Fa tsy ho napotako ty atao tahiñe naho tsy t’i Hake, le tsy ho nihaiko ze atao fitsikirihañe naho tsy nafè’ i Hake ty hoe, Ko mihàñe.
8 Mutta synti otti tilan käskystä ja kehoitti minussa kaikkinaisen himon; sillä ilman lakia oli synti kuollut.
I tahiñey, ie nampahazoa’ i liliy lalañe, nitrobo ze atao fikirañañe amako, fa naho tsy eo Hake, tsy eo tahiñe.
9 Mutta minä elin muinen ilman lakia. Kuin siis käsky tuli, niin synti taas virkosi,
Niveloñe hey iraho taolo t’ie tsy aman-Kake; fe niavy i liliy, le nibodan-ko veloñe o tahiñeo vaho nikenkan-draho;
10 Ja minä kuolin: ja niin löydettiin, että käsky, joka minulle oli elämäksi, tuli minulle kuolemaksi.
i fañè ho ninday haveloñey, te mone namono ahy.
11 Sillä synti, joka otti tilan käskystä, petti minun ja tappoi sen kautta.
I hakeoy, ie nampahazoa’ i liliy lalañe, namañahy ahy, vaho ie ty namono ahy.
12 Laki on kuitenkin itsestänsä pyhä ja käsky on myös pyhä, oikia ja hyvä.
Aa le Masiñe t’i Hake, le miavake naho vantañe vaho soa o lilio.
13 Onko siis se, mikä hyvä on, minulle kuolemaksi tullut? Pois se! Mutta että synti synniksi nähtäisiin, on hän minulle hyvän kautta kuoleman saattanut, että synti ylitse määrän synniksi tulis, käskyn kautta.
Aa vaho fihomahañe amako hao i soay? Sondo’e! Fa i tahiñey, hampiborahañe ty hakeo, nitoloñe fihomahañe amako amy soay, hampidodea’ i Hake ty halo-tsere’ o tahiñeo.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen: vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty.
Fohintika te añ’arofo t’i Hake, f’ie ama’ nofotse naletake hondevon-kakeo.
15 Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan, teen minä.
Tsy apotako o anoekoo; le tsy anoeko o satrikoo, te mone i hejekoy ty anoeko.
16 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin minä suostun lakiin, että se on hyvä.
Aa naho anoeko i tsy satrikoy, le iantofako te soa t’i Hake.
17 Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
Ie henaneo tsy izaho ty manao, fa ty hakeo mitoboke an-troko ato.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa (se on: minun lihassani) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä.
Apotako te tsy imoneñan-kasoa ty nofoko toy. Toe amam-pisalalan-draho, fe tsy tafete’e ty fanoan-tsoa.
19 Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.
I soa satrieko hanoeñey tsy anoeko, fe i raty hejekoy ty toloñako.
20 Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu.
Aa naho anoeko i raha hejekoy, le tsy izaho ty mitoloñe, fa o tahiñe mitsotsefotse amakoo.
21 Niin minä löydän itsessäni lain, joka tahtoo hyvää tehdä, että minussa pahuus riippuu kiinni.
Treako amy zao ty lily toy, t’ie manitra hanao soa, amako ty raty.
22 Sillä minulla on halu Jumalan lakiin, sisällisen ihmisen puolesta;
Toe iantofako an-kafalean-troke i Han’ Añaharey;
23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
fe mahatrea hake hafa am-pangefangen-tsandriko ato mifandraparapake amy Hake am-pitsakoreako atoañey mandrohy ahy amy ha’ o tahiñe am-pangefangekooy.
24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
Hete, ondaty mavoin-draho! Ia ty hañaha ahy ami’ty sandrim-pihomahañe toy?
25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Andriañeko t’i Andrianañahare añamy Talèntika Iesoà Norizañey. Ie amy zao mitoroñe i Han’ Añaharey iraho an-troke ao, naho i ha’ o tahiñeoy ami’ty sandriko hambo’e toy.
