Roomalaisille 6
1 Mitäs siis meidän pitää sanoman? Pitääkö meidän vielä synnissä oleman, että armo suuremmaksi tulis?
Aa vaho hanao ty hoe hao tika: Antao hitolom-pandilatse hampitomambao ty hasoa!
2 Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän vielä pitäis siinä elämän?
Sondo’e! Akore t’ie nihomake an-kakeo ro mbe ho veloñ’ ama’e?
3 Ettekö te tiedä, että me kaikki, jotka olemme Jesuksessa Kristuksessa kastetut, me olemme hänen kuolemaansa kastetut?
He tsy fohi’ areo te itikañ’ iaby nilipotse am’ Iesoà Norizañey ro nilipotse amy havilasi’ey.
4 Niin me olemme siis hänen kanssansa haudatut kasteen kautta kuolemaan: että niinkuin Kristus on kuolleista Isän kunnian kautta herätetty, niin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Aa le nitrao-pilenteke ama’e tika amy lipotsey mb’an-kavilasy ao, soa te, hambañe ami’te nampitroare’ ty engen-dRae an-kavilasy i Norizañey, ty hañaveloan-tika an-kavelom-bao.
5 Sillä jos me ynnä hänen kanssansa olemme istutetut yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin me myös tulemme yhdenkaltaiseksi ylösnousemisessa,
Aa naho nampireketeñe ama’e tika an-kavilasy manahake aze, le ho mpiamy fivañonan-ko velo’ey ka tika,
6 Tietäen sen, että meidän vanha ihminen on ristiinnaulittu hänen kanssansa, että synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme tästedes syntiä palvelisi.
ie fohiñe te naradorado mindre ama’e i vatan-tika hambo’ey, hañitoañe i sandriñe lifo-kakeoy, soa tsy hondevozen-tahiñe ka,
7 Sillä se, joka kuollut on, hän on synnistä vanhurskaaksi tehty.
amy te votsotse an-kakeo ze fa nihomake.
8 Mutta jos me olemme Kristuksen kanssa kuolleet, niin me uskomme, että me saamme myös elää hänen kanssansa,
Aa kanao niharo vilasy amy Norizañey tika, le atokisan-tika te hindrezañe an-kaveloñe ka,
9 Ja tiedämme, ettei Kristus, joka kuolleista herätetty on, silleen kuole, eikä kuolema saa tästedes hänen päällensä valtaa.
fohiñe te natroatse amy havilasiy i Norizañey tsy ho vilasy ka, amy te tsy anaña’ i havilasiy lily.
10 Sillä sen, kuin hän kuollut on, sen hän synnille kuoli yhden kerran; vaan sen, kuin hän elää, sen hän elää Jumalalle.
I havilasy nivetraha’ey, le nivetraha’e ty amo hakeoo indraike nahaheneke; fe i haveloñe iveloma’ey, ro iveloma’e aman’ Añahare.
11 Niin myös te siksi teitänne pitäkäät, että te olette kuolleet synnille, mutta elätte Jumalalle, Jesuksen Kristuksen meidän Herran kautta.
Iantofo arè te nihomake an-kakeo nahareo, fe veloñe aman’ Añahare am’ Iesoà Norizañey.
12 Niin älkäät salliko synnin vallita kuolevaisessa ruumiissanne, niin että te häntä kuulisitte hänen himoissansa.
Aa le ko atolotse ho fehèn-kakeo o sandri’ areo ho momokeo, hivohots’ amo hadrao’eo.
13 Ja älkäät antako teidän jäseniänne vääryyden sota-aseiksi synnille, mutta antakaat teitänne Jumalalle, niinkuin kuolleista eläviksi tulleet, ja teidän jäsenenne Jumalalle vanhurskauden sota-aseiksi.
Le ko atolo’ areo an-tahiñe o fangefange’ areoo ho harao-katsivokarañe, fe manolora vatañe aman’ Añahare hoe nivelomeñe an-kavilasy; vaho o fangefange’ areoo ho haraon-kavantañañe aman’ Añahare,
14 Sillä ei synnin pidä teitä vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla.
amy te tsy hanan-dily ama’ areo o hakeoo, amy t’ie tsy ambane’ ty fimanemanean-dily, fa ambanem-patarihañe.
15 Kuinkas siis? Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme lain alla ole, vaan armon? Pois se!
Akore arè? Handilatse hao tika amy te tsy fehèm-pepètse fa ambanem-patarihañe? Aiy, sondo’e!
16 Ettekö te tiedä, että jolle te annatte itsenne palvelioiksi kuulemaan, sen palveliat te olette, jolle te kuuliaiset olette, taikka synnille kuolemaksi eli kuuliaisuudelle vanhurskaudeksi?
Tsy fohi’ areo hao te, ze anolora’ areo sandriñe ho mpitoro’e hivohora’o, le ondevo’ i vohorañey?—ke amo tahiñeo minday mb’am-pikoromahañe, he am-pivohorañe minday havantañañe.
17 Mutta Jumalan olkoon kiitos, että olitte synnin palveliat, mutta nyt te olette sydämestänne kuuliaiset sen opin esikuvalle, johonka te annetut olette.
Ty fatarihan’ Añahare, inahareo nondevozen-kakeo fe mivohotse añ’arofo amo ventem-pañòhañe nitaroñañeo,
18 Ja että te olette vapahdetut synnistä, niin te olette vanhurskauden palvelioiksi tulleet.
le fa hinaha an-kakeo vaho mpitoron-kavantañañe.
19 Minä puhun ihmisten tavalla, teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuutta ja vääryyttä palvelemaan vääryyteen, niin antakaat nyt jäsenenne vanhurskautta palvelemaan pyhitykseen.
Anoeko an-dreha’ ondaty ty amy haifoifo’ o sandri’ areoo: Fa hambañe amy te nafoe’areo hondevozen-kakeo naho tahiñe o fangefangeo hañonjonañe ty hatsivokarañe; t’ie hibanabana o fangefangeo hitoron-kavañonañe mb’am-piavahañe henane zao.
20 Sillä koska te olitte synnin palveliat, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Ie nitoron-kakeo taolo, le nihaha amy havantañañey.
21 Mitä hedelmää siis teidän silloin niistä oli, joita te nyt häpeätte? Sillä niiden loppu on kuolema.
Aa le inoñe ty nivokareñe amo raha manalatse anahareo henaneo? kanao ampigadoñe’e an-kamomohañe.
22 Mutte että te nyt olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelioiksi tulleet, niin teillä on teidän hedelmänne pyhyyteen, mutta lopuksi ijankaikkinen elämä. (aiōnios g166)
Aa ie hinaha an-kakeo naho mivohotse aman’ Añahare henaneo, ro mahazo ty hasoa i fiavahañey ie mamokatse haveloñe tsy modo. (aiōnios g166)
