Roomalaisille 5
1 Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta,
Eshe no kááw woto nodaats amanon b́ wottsotse no doonz Iyesus Krstosn Ik'onton jeeno detsfone.
2 Jonka kautta myös meillä oli tykökäymys uskossa tähän armoon, jossa me seisomme ja kerskaamme Jumalan kunnian toivosta.
And kup'dek'at nodatseyiru s'aatok nokind bín amanon b́wottsotse Ik'o noosh b́jangits b́ mango kayitwotsi nowottsosh mann it'irwone.
3 Mutta ei ainoasti siitä, vaan me kerskaamme myös vaivoissa; sillä me tiedämme, että vaiva saattaa kärsivällisyyden,
Hanmec'ron b́woterawo gond bek'o k'amo noosh b́daatsitwok'o nodantsotse noo gond bek'on it'iruwone.
4 Mutta kärsivällisyys koettelemuksen, koettelemus toivon.
K'amotsnowere fadeyar kup'o, kup'otsnowere jangiyetso daatsetwe.
5 Mutta toivo ei anna häpiään tulla, että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on.
Noosh imets S'ayin shayri weeron Ik'i shuno nonibotse b́ s'eentstsotse b́ jangitso noon jitsiratse.
6 Sillä Kristus, kuin me vielä heikot olimme, on ajallansa jumalattomain edestä kuollut.
Maawk wotat nobefere Ik'o bíetts aawon Krstos morretswotssha ett b́k'iri.
7 Tuskalla nyt joku kuolis vanhurskaan edestä, ehkä hyvän edestä mitämaks joku tohtis kuolla.
Kááw ash shegro wotar k'irit asho daatso ayide'er kic'ike, b́woteferor doo ash shegro kirosh daneraka daatso faletuwe.
8 Mutta Jumala ylistää rakkauttansa meidän kohtaamme, että kuin me vielä syntiset olimme, on Kristus meidän edestämme kuollut.
Ernmó noo morretswotsi wotat nofa'e noshegro Krstos k'irre, manuwere Ik'o noosh b́detsts shuno awuk'o een b́wottsoniye b́kitsiri.
9 Niin me siis paljoa enemmin varjellaan hänen kauttansa vihan edestä, että me nyt hänen verensä kautta vanhurskaiksi tulleet olemme.
No kááwutso Iyesus Krstos s'atsona wotiyal ikibogshr Ik'i fayotse no kashit b́weerone.
10 Sillä jos me Jumalan kanssa olimme sovitetut hänen Poikansa kuoleman kautta, kuin me vielä hänen vihollisensa olimme, paljoa ennemmin me autuaiksi tulemme hänen elämänsä kautta, että me sovitetut olemme.
Noo Ik'o balangarwotsi wotat nobefere b́naay k'iron Ik'onton no manerone, and Ik'onton nomaneyakon b́ naay kashi weeron iki bogo kashituwone.
11 Mutta ei ainoasti siitä, vaan me kerskaamme myös Jumalasta, meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovinnon saaneet.
Han mec'ronaliye, Ik'onton mano bín nodatstso nodoonz Iyesus Krstos weeron Ik'on ít'irwone.
12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema, niin on kuolema tullut kaikkein ihmisten päälle, että kaikki ovat syntiä tehneet.
Ik ashaatse tuutson morro datsuwats b́weyi, morratse tuutsonowere k'iro b́weyi, mank'owere ash jamo morro b́fintsotse ash jamats k'iro b́weyi,
13 Sillä lakiin asti oli synti maailmassa; mutta kussa ei lakia ole, ei siellä syntiä lueta.
Muse nemo b́ imftsere shin morro datsuwatse fa'e b́teshi, ernmó nemo bíaltsoke morro b́ tookon morrok'o taaweratse b́ teshi.
14 Vaan kuolema vallitsi Adamista Mosekseen asti niitäkin, jotka ei syntiä tehneet olleet senkaltaisella ylitsekäymisellä kuin Adam, joka on sen esikuva, joka jälkeen tuleva oli.
B́ wotiyaloru Adamkok'o nematse beshat morro finerawotsworu dab bo'orerawo k'iro Adamatse tuut Muse ats b́ borfetso ash jamatse alo b́ daatsi, Adamwere shinomaants weetu Krstossh bí aroniye.
15 Mutta ei niin lahjan kanssa ole kuin synnin; sillä jos monta ovat sen yhden synnin tähden kuolleet, niin on paljoa enemmin Jumalan armo ja lahja sen yhden ihmisen Jesuksen Kristuksen armossa monen päälle runsaasti tullut.
Ernmó Ik'o b́ s'aati imo ash morronton nuutsaliye, ik ash morri jangon aywots bo k'irtsok'o mank'o Ik' s'aatonat ik asho Iyesus Krstos weeron daatsets s'aaton imetso ayuwotssh bogshdek't imere.
16 Ja ei niinkuin (se tuli) yhden kautta, joka syntiä teki, niin myös lahja; sillä tuomio on tosin yhdestä kadotukseen, mutta lahja monesta synnistä vanhurskauteen.
Mank'owere Ik'o beenon b́doots imo s'aati oot'o ash iko morro b́doots oot'ok'oyiyaliye. Ash iko morratse tuutson imetso angsho b́doyi, ay morratse tuutson imets imo kááwe wot b́dowi.
17 Sillä jos kuolema on yhden synnin tähden vallinnut sen yhden kautta, paljoa enemmin ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan yltäkylläisyyden, pitää vallitsemassa elämässä yhden Jesuksen Kristuksen kautta.
Ash iko morratse tuutson k'iro ash jamatse alo b́detsiyakon bére Ik'i ay s'aatonat beenon imetso s'aat bín kashitu ash jamwots Iyesus Krstos weeron kashon naashitune.
18 Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Eshe Adam iks'uzo morri fayi angsho ash jamats b́dootsok'o mank'o Krstos ikoko kashi fino ayuwotsi fayotse kishr kasho imetwe.
19 Sillä niinkuin yhden ihmisen kuulemattomuuden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulevat yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi.
Ash iko aleyo b́k'aztsatse tuutson ayuwots morretswotsi bowottsok'o mank'o ash iko bíaletsatse tuutson ayuwots kááwitune.
20 Mutta laki on myös tähän tullut, että synti suuremmaksi tuttaisiin; mutta kussa synti on suureksi tuttu, siinä on armo ylönpalttiseksi tuttu:
Morro bíayitsotse nemo b́weyi, ernmó morro bíaytsok'on Ik'i s'aato iki bogsht bíayi.
21 Että niinkuin synti on vallinnut kuolemaan, niin myös armo on vallitseva vanhurskauden kautta ijankaikkiseen elämään, Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. (aiōnios g166)
Man b́wowwere k'iratse tuutson morro b́naashtsok'o mank'o ando aani nodoonz Iyesus Krstos weeron dúre dúri kasho b́ daatseyish Ik'i s'aato kasho imon naashituwe. (aiōnios g166)
