Psalmien 95

1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Kommer, låter oss glädjas Herranom, och fröjdas för vår salighets tröst.

2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Låt oss med tack komma inför hans ansigte, och fröjdas för honom med Psalmer.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Ty Herren är en stor Gud, och en stor Konung öfver alla gudar.

4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

Ty i hans hand är hvad som jorden bär, och bergshöjderna äro också hans.

5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Ty hans är hafvet, och hans händer hafva det torra beredt.

6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Kommer, låter oss tillbedja, och knäböja, och nederfalla för Herranom, den oss gjort hafver.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Ty han är vår Gud, och vi hans fosterfolk, och hans händers får.

8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

I dag om I hans röst hören, så förstocker icke edor hjerta, såsom i Meriba skedde, såsom i Massa i öknene;

9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

Der edre fäder försökte mig, förnummo och sågo min verk;

10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Att jag i fyratio år mödo hade med detta folk, och sade: Det är sådant folk, att deras hjerta alltid vill den orätta vägen, och de mina vägar icke lära vilja;

11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

Så att jag svor i mine vrede: De skola icke komma till mina rolighet.