Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Detta är Salomos Ordspråk, Davids sons, Israels Konungs;
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
Till att deraf lära vishet och tukt;
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
Förstånd, klokhet, rättfärdighet, dom och fromhet;
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
Att de fåkunnige måga varda vise, och de ynglingar förnuftige och försigtige.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Den der vis är, han hörer till, och förbättrar sig; och den der förståndig är, han tager vid råd;
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
Att han skall förstå ordspråk, och deras uttydelse; de visas läro, och deras gåtor.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Herrans fruktan är begynnelsen till att lära; de galna förakta vishet och tuktan.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Min son, hör dins faders tuktan, och förlåt icke dine moders bud;
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
Ty detta är dino hufvude en skön prydning, och en kedja om din hals.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Min son, om skalkar locka dig, så följ icke;
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Om de säga: Gack med oss, vi vilje vakta efter blod, och gildra för den oskyldiga utan sak;
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
Vi vilje dem uppsluka lefvande, såsom helvetet; och de fromma, såsom dem der neder i grafvena fara; (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
Vi vilje finna stora ägodelar; vi vilje fylla vår hus med rof;
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
Vågat med oss; en pung skall vara allas våras.
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Min son, vandra intet den vägen med dem; vakta din fot för deras stig.
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
Ty deras fötter löpa till det ondt är, och skynda sig till att utgjuta blod.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Ty det är fåfängt utkasta nät för foglarnas ögon;
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
Och vakta de sjelfve efter hvarsannars blod; och den ene står efter den andras lif.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Alltså göra alle girige, att den ene tager dem andra lifvet bort.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Visheten klagar ute, och låter höra sig på gatomen.
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
Hon ropar i partomen ut för folket; hon talar sin ord i stadenom:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
Huru länge viljen I, fåkunnige, fåkunnige vara; och de bespottare lust hafva till gabberi, och de galne hata lärdom?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Vänder eder till mitt straff; si, jag vill utsäga eder min anda, och göra eder min ord kunnig.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Efter jag nu kallar, och I neken det; jag räcker mina hand ut, och ingen aktar dertill;
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
Och I låten fara all min råd, och viljen icke mitt straff;
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
Så vill jag ock le åt edro ofärd, och begabba eder, när det kommer som I frukten;
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
När öfver eder kommer, såsom en storm, det I frukten, och edor ofärd såsom ett väder; när öfver eder kommer ångest och nöd.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Då skola de åkalla mig, men jag skall intet svara; de skola bittida söka mig, och intet finna;
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Derföre, att de hatade lärdom, och ville icke hafva Herrans fruktan;
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
Ville icke mitt råd, och lastade all min straff.
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Så skola de äta af sins väsendes frukt, och af sin råd mätte varda;
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Att de fåkunnigas luste dräper dem, och de galnas lycka förgör dem.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Men den mig hörer, han skall säker blifva, och nog hafva, och för intet ondt frukta.
