Psalmien 88
1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
Jehová Dios de mi salud, día y noche clamo delante de ti.
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Entre delante de ti mi oración: inclina tu oído a mi clamor.
Porque mi alma está harta de males: y mi vida ha llegado a la sepultura. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
Soy contado con los que descienden al sepulcro: soy como hombre sin fuerza;
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
Librado entre los muertos. Como los matados que duermen en el sepulcro: que no te acuerdas más de ellos, y que son cortados de tu mano.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Hásme puesto en el hoyo profundo: en tinieblas, en honduras.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Sobre mí se ha acostado tu ira: y con todas tus ondas me has afligido. (Selah)
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Has alejado de mí mis conocidos: hásme puesto a ellos por abominaciones: estoy encerrado, y no saldré.
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
Mis ojos enfermaron a causa de mi aflicción: te he llamado, o! Jehová, cada día he extendido a ti mis manos.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
¿Harás milagro a los muertos? ¿Levantarse han los muertos para alabarte? (Selah)
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
¿Será contada en el sepulcro tu misericordia? ¿tu verdad en la perdición?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
¿Será conocida en las tinieblas tu maravilla? ¿y tu justicia en la tierra del olvido?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
Y yo a ti, o! Jehová, he clamado: y de mañana te previno mi oración.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
¿Por qué, o! Jehová, desechas a mi alma? ¿ por qué escondes tu rostro de mí?
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
Yo soy afligido y menesteroso: desde la mocedad he llevado tus temores, he estado medroso.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Sobre mí han pasado tus iras; tus espantos me han cortado.
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
Hánme rodeado como aguas de continuo: hánme cercado a una.
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
Has alejado de mí el amigo y el compañero; y mis conocidos en las tinieblas.
