Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Los proverbios de Salomón, hijo de David, rey de Israel:
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
Para entender sabiduría y castigo: para entender las razones prudentes:
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
Para recibir el castigo de prudencia, justicia, y juicio, y equidad:
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
Para dar a los simples astucia, y a los mozos inteligencia y consejo.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Oirá el sabio y aumentará la doctrina; y el entendido adquirirá consejo.
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
Para entender parábola y declaración, palabras de sabios, y sus dichos oscuros.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
El principio de la sabiduría es el temor de Jehová: los insensatos despreciaron la sabiduría y la instrucción.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Oye, hijo mío, el castigo de tu padre, y no deseches la ley de tu madre:
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
Porque aumento de gracia serán a tu cabeza, y collares a tu cuello.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Hijo mío, si los pecadores te quisieren engañar, no consientas.
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Si dijeren: Ven con nosotros, espiemos a la sangre: asechemos al inocente sin razón:
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
Tragarlos hemos como el sepulcro, vivos; y enteros, como los que caen en sima: (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
Hallaremos riquezas de todas suertes: henchiremos nuestras casas de despojos:
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
Echa tu suerte entre nosotros: tengamos todos una bolsa:
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Hijo mío, no andes en camino con ellos: aparta tu pie de sus veredas:
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
Porque sus pies correrán al mal; e irán presurosos a derramar sangre.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Porque en vano se tenderá la red delante de los ojos de toda ave.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
Mas ellos a su sangre espían, y a sus almas asechan.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Tales son las sendas de todo codicioso de codicia, la cual prenderá el alma de sus poseedores.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
La sabiduría clama de fuera: en las plazas da su voz:
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
En las encrucijadas de los murmullos de gente clama: en las entradas de las puertas de la ciudad dice sus razones:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
¿Hasta cuándo, o! simples, amaréis la simpleza, y los burladores desearán el burlar, y los insensatos aborrecerán la ciencia?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Volvéos a mi reprensión: he aquí que yo os derramaré mi espíritu, y os haré saber mis palabras.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Por cuanto llamé, y no quisisteis: extendí mi mano, y no hubo quien escuchase:
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
Y desechasteis todo consejo mío, y no quisisteis mi reprensión:
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
También yo me reiré en vuestra calamidad; y me burlaré cuando os viniere lo que teméis.
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
Cuando viniere, como una destrucción, lo que teméis; y vuestra calamidad viniere como un torbellino: cuando viniere sobre vosotros tribulación y angustia:
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Entonces me llamarán, y no responderé: buscarme han de mañana, y no me hallarán:
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Por cuanto aborrecieron la sabiduría; y no escogieron el temor de Jehová:
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
Ni quisieron mi consejo; y menospreciaron toda reprensión mía.
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Comerán pues del fruto de su camino; y de sus consejos se hartarán.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Porque el reposo de los ignorantes los matará; y la prosperidad de los insensatos los echará a perder.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Mas el que me oyere, habitará confiadamente; y vivirá reposado de temor de mal.
