Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
Para el músico principal. En un instrumento de Gath. Por Asaf. ¡Canta en voz alta a Dios, nuestra fuerza! ¡Haz un grito de júbilo al Dios de Jacob!
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Eleva una canción, y trae aquí la pandereta, la agradable lira con el arpa.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Toca la trompeta en la Luna Nueva, en la luna llena, en nuestro día de fiesta.
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
Porque es un estatuto para Israel, una ordenanza del Dios de Jacob.
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
Lo designó en José para un pacto, cuando salió sobre la tierra de Egipto, Oí un idioma que no conocía.
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
“Quité su hombro de la carga. Sus manos se liberaron de la cesta.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
Llamaste a la angustia, y te libré. Te respondí en el lugar secreto del trueno. Te probé en las aguas de Meribah”. (Selah)
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
“Oíd, pueblo mío, y yo os daré testimonio, ¡Israel, si me escuchas!
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
No habrá en ti ningún dios extraño, ni adorarás a ningún dios extranjero.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
Yo soy Yahvé, tu Dios, que te sacó de la tierra de Egipto. Abre bien tu boca y la llenaré.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
Pero mi pueblo no escuchó mi voz. Israel no deseaba nada de mí.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
Así que los dejé ir tras la terquedad de sus corazones, para que puedan caminar en sus propios consejos.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
Oh, que mi pueblo me escuche, para que Israel siga mis caminos.
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
Pronto sometería a sus enemigos, y volver mi mano contra sus adversarios.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
Los que odian a Yahvé se acobardan ante él, y su castigo duraría para siempre.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
Pero también los habría alimentado con lo más fino del trigo. Te saciaré con miel de la roca”.
