Psalmien 80
1 Asaphin Psalmi, kultasesta kukkaisesta, edelläveisaajalle. Kuules, Israelin paimen, joka saatat Josephin niinkuin lampaat: ilmoita sinus, joka istut Kerubimin päällä.
Til Sangmesteren; til „Lillierne”; et Vidnesbyrd; af Asaf, en Psalme.
2 Herätä voimas, sinä joka Ephraimin, Benjaminin ja Manassen edessä olet, ja tule meidän avuksemme.
Du Israels Hyrde! vend dine Øren hid, du, der leder Josef som en Hjord, du, som sidder over Keruber, aabenbar dig herligt!
3 Jumala, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me tulemme autetuksi.
Rejs din Magt for Efraim og Benjamin og Manasse og kom os til Frelse!
4 Herra Jumala Zebaot, kuinka kauvan sinä vihastut kansas rukouksiin?
Gud! hjælp os op igen og lad dit Ansigt lyse, saa blive vi frelste!
5 Sinä ruokit heitä kyyneleiden leivällä, ja juotat heitä suurella mitalla, täynnä kyyneleitä,
Herre, Gud Zebaoth! hvor længe har du ladet Vreden ryge uagtet dit Folks Bøn?
6 Sinä olet meidät pannut riidaksi läsnäasuvaisillemme; ja meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.
Du har bespist dem med Taarebrød og givet dem Taarer at drikke i fulde Maal.
7 Jumala Zebaot, käännä meitä, ja anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.
Du sætter os til en Trætte for vore Naboer, og vore Fjender spotte os.
8 Sinä toit viinapuun Egyptistä, olet pakanat karkoittanut ulos, ja sen istuttanut.
Gud Zebaoth! hjælp os op igen og lad dit Ansigt lyse, saa blive vi frelste.
9 Sinä perkasit tien hänen eteensä, ja annoit hänen hyvästi juurtua, niin että se täytti maan.
Du førte en Vinstok fra Ægypten, du uddrev Hedningerne og plantede den.
10 Vuoret ovat sen varjolla peitetyt, ja hänen oksillansa Jumalan sedripuut.
Du ryddede for den, og den lod sine Rødder rodfæstes og opfyldte Landet.
11 Sinä levitit hänen oksansa hamaan mereen asti, ja hänen haaransa hamaan virran tykö.
Bjerge bleve skjulte med dens Skygge, og dens Grene vare som Guds Cedre.
12 Miksis siis särjit hänen aitansa, että sitä kaikki ohitsekäyvät repivät.
Den udbreder sine Grene til Havet og sine unge Kviste til Floden.
13 Metsäsika on sen kaivanut ylös, ja metsän pedot sen syövät.
Hvorfor har du nedrevet Gærdet om den, saa at alle de, som gaa forbi ad Vejen, plukke i den?
14 Jumala Zebaot, käännä siis sinuas, katso alas taivaasta ja näe, ja etsi sitä viinapuuta,
Svinet fra Skoven roder om den, og vilde Dyr paa Marken afæde den.
15 Ja pidä se kiintiänä, jonka sinun oikia kätes on istuttanut, (ihmisen) pojan tähden, jonka sinulles lujasti valinnut olet.
Gud Zebaoth! vend dog om; sku ned af Himmelen og se til og besøg denne Vinstok
16 Se on poltettu tulella ja revitty: sinun uhkauksestas he ovat hukkuneet.
og den Pode, som din højre Haand plantede, og den Søn, som du gjorde stærk for dig.
17 Sinun kätes varjelkoon oikian kätes kansan, ja ihmisen pojan, jonka sinulles lujasti valinnut olet.
Den er brændt med Ild, den er omhugget; de omkomme for dit Ansigts Trusel.
18 Niin emme sinusta luovu: suo meidän elää, niin me sinun nimeäs avuksi huudamme.
Lad din Haand være over, din højre Haands Mand, over den Menneskens Søn, som du gjorde stærk for dig.
19 Herra Jumala Zebaot, käännä meitä: anna kasvos paistaa, niin me autetuksi tulemme.
Saa ville vi ikke vige fra dig; lad du os leve, og vi ville paakalde dit Navn. Herre, Gud Zebaoth; hjælp os op igen, lad dit Ansigt lyse, saa blive vi frelste.
