Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Ordsprog af Salomo, Davids Søn, Israels Konge,
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
for af dem at faa Visdom og Undervisning, for at forstaa Forstandens Ord;
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
for at modtage Undervisning i Klogskab, modtage Ret og Retfærdighed og Retvished;
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
for at give de uvidende Vid, de unge Kundskab og Kløgt.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Hvo som er viis, høre til og gaa frem i Lærdom, og hvo som er forstandig, vinde Evne til at styre;
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
for at forstaa Ordsprog og Gaader, Vismænds Ord og deres mørke Taler.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Herrens Frygt er Begyndelse til Kundskab; Daarerne foragte Visdom og Undervisning.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Hør, min Søn! din Faders Undervisning, og forlad ikke din Moders Lov;
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
thi de ere en yndig Krans til dit Hoved og Kæder til din Hals.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Min Søn! naar Syndere lokke dig, da samtyk ikke!
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Dersom de sige: Gak med os, vi ville lure efter Blod, vi ville efterstræbe den uskyldige, som er uden Sag;
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
vi ville, som Dødsriget, sluge dem levende, ja hele og holdne, som de, der nedfare i Hulen; (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
vi ville finde alle Haande dyrebart Gods, vi ville fylde vore Huse med Rov;
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
du skal tage din Lod iblandt os, vi ville alle sammen have een Pose:
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Min Søn! vandre ikke paa Vej med dem, hold din Fod tilbage fra deres Sti;
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
thi deres Fødder haste til ondt, og de skynde sig for at udøse Blod;
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
thi forgæves udspændes Garn for alle Fugles Øjne;
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
og de lure paa deres eget Blod, de efterstræbe deres eget Liv.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Saa ere enhvers Veje, som er hengiven til Gerrighed; den tager sine egne Herrers Liv.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Visdommen raaber udenfor, den opløfter sin Røst paa Gaderne;
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
paa Hjørnet af de befærdede Gader raaber den; ved Indgangene til Portene, i Staden, taler den sine Ord:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
Hvor længe ville I uvidende elske Uvidenhed, og Spotterne have Lyst til Spot, og Daarer hade Kundskab?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Vender eder til min Revselse; se, jeg vil udgyde min Aand over eder, jeg vil kundgøre eder mine Ord.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Efterdi jeg raabte, og I vægrede eder, jeg udrakte min Haand, og ingen gav Agt;
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
og I lode alt mit Raad fare og vilde ikke vide af min Revselse:
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
Saa vil jeg, jeg selv le i eders Ulykke, jeg vil spotte, naar det kommer, som I frygte for;
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
naar det, som I frygte for, kommer som en Ødelæggelse, og eders Ulykke kommer som en Hvirvelvind, naar Angest og Trængsel kommer over eder:
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Da skulle de paakalde mig, men jeg skal ikke svare, de skulle søge mig, men ikke finde mig.
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Fordi de hadede Kundskab og udvalgte ikke Herrens Frygt,
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
fordi de ikke vilde vide af mit Raad, men foragtede al min Revselse:
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Saa skulle de æde Frugten af deres Veje og blive mætte af deres egne Raad.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Thi de uvidendes Frafald skal volde dem Død, og Daarers Tryghed skal ødelægge dem selv.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Men hvo mig lyder, skal bo tryggelig og være rolig, uden Frygt for det onde.
