Psalmien 77
1 Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
En Psalm Assaphs, för Jeduthun, till att föresjunga. Jag ropar med mine röst till Gud; till Gud ropar jag, och han hörer mig.
2 Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
Uti mine nöds tid söker jag Herran; min hand är om nattena uträckt, och håller intet upp; ty min själ vill sig icke trösta låta.
3 Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)
När jag bedröfvad är, så tänker jag uppå Gud; när mitt hjerta i ångest är, så talar jag. (Sela)
4 Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
Min ögon håller du, att de vaka. Jag är så vanmägtig, att jag icke tala kan.
5 Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
Jag tänker uppå den gamla tiden, på de förra år.
6 Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
Jag tänker om nattena på mitt strängaspel, och talar med mino hjerta; min ande ransakar.
7 Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
Månn då Herren förkasta evinnerliga; och ingen nåd mer bevisa?
8 Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
Är det så alldeles ute med hans godhet; och hafver tillsägelsen en ända?
9 Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)
Hafver då Gud förgätit att vara nådelig; och tillyckt sina barmhertighet för vredes skull? (Sela)
10 Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
Men dock sade jag: Dermed qväl jag mig sjelf; den Högstas högra hand kan all ting förvandla.
11 Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
Derföre tänker jag uppå Herrans gerningar; ja, jag tänker uppå din förra under;
12 Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
Och talar om all din verk, och säger om din anslag:
13 Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
Gud, din väg är helig; hvar är en så mägtig Gud, såsom du, Gud, äst?
14 Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
Du äst den Gud, som under gör; du hafver bevisat dina magt ibland folken.
15 Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)
Du hafver förlossat ditt folk väldeliga, Jacobs barn och Josephs. (Sela)
16 Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
Vattnen sågo dig, Gud, vattnen sågo dig, och ängslades; och djupen stormade.
17 Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
De tjocke skyar utgöto vatten; skyarna dundrade, och skotten foro deribland.
18 Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
Det dundrade i himmelen, ditt ljungande lyste på jordene; jorden rördes och bäfvade deraf.
19 Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
Din väg var i hafvet, och din stig i stort vatten; och man fann dock intet din fotspår.
20 Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
Du förde ditt folk, såsom en fårahjord, genom Mose och Aaron.
