Psalmien 56

1 Davidin kultainen kappale mykästä mettisestä muukalaisten seassa, kuin Philistealaiset käsittivät hänen Gatissa. Jumala, ole minulle armollinen; sillä ihmiset tahtovat minua niellä ylös: joka päivä he sotivat ja ahdistavat minua.

To the chief Musician. On Jonathelem-rechokim. Of David. Michtam; when the Philistines took him in Gath. Be gracious unto me, O God; for man would swallow me up: all the day long fighting he oppresseth me.

2 Minun kadehtiani tahtovat joka päivä minua niellä ylös; sillä moni sotii ylpiästi minua vastaan.

Mine enemies would swallow [me] up all the day long; for they are many that fight against me haughtily.

3 Kuin minä pelkään, niin minä toivon sinuun.

In the day that I am afraid, I will confide in thee.

4 Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä liha minun tekis?

In God will I praise his word, in God I put my confidence: I will not fear; what can flesh do unto me?

5 Joka päivä he minun sanojani kääntelevät; kaikki heidän ajatuksensa ovat pahuuteen minua vastaan.

All the day long they wrest my words; all their thoughts are against me for evil.

6 He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja ottavat minun askeleistani vaarin, kuinka he minun sieluni käsittäisivät.

They gather themselves together, they hide themselves; they mark my steps, because they wait for my soul.

7 Pitäiskö heidän vääryydestänsä pääsemän? Syökse, Jumala, se kansa alas vihassas.

Shall they escape by iniquity? In anger cast down the peoples, O God.

8 Sinä olet lukenut minun kulkemukseni: sinä panet minun kyyneleeni leiliis: eikö ne ole sinun kirjassas?

Thou countest my wanderings; put my tears into thy bottle: are they not in thy book?

9 Silloin pitää viholliseni kääntämän heitänsä takaperin, sinä päivänä, kuin minä huudan: sen minä tiedän, ettäs minun Jumalani olet.

Then shall mine enemies return backward in the day when I call: this I know, for God is for me.

10 Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.

In God will I praise [his] word; in Jehovah will I praise [his] word.

11 Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?

In God have I put my confidence: I will not fear; what can man do unto me?

12 Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.

Thy vows are upon me, O God: I will render thanks unto thee.

13 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun jalkani lankeemisesta; että minä vaeltaisin Jumalan edessä eläväin valkeudessa.

For thou hast delivered my soul from death; [wilt thou] not [keep] my feet from falling, that I may walk before God in the light of the living?