Psalmien 35

1 Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.

Pleitea, o! Jehová, con mis pleiteantes; pelea con mis peleadores.

2 Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.

Echa mano al escudo y al pavés, y levántate en mi socorro.

3 Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.

Y saca la lanza, y cierra contra mis perseguidores; di a mi alma: Yo soy tu salud.

4 Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.

Y avergüéncense, y confúndanse los que buscan mi alma; vuelvan atrás, y sean avergonzados los que piensan mi mal.

5 Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.

Sean como el tamo delante del viento: y el ángel de Jehová el que rempuje.

6 Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.

Sea su camino oscuridad y resbaladeros: y el ángel de Jehová el que los persiga.

7 Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.

Porque sin causa escondieron para mí el hoyo de su red: sin causa hicieron hoyo a mi alma.

8 Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.

Véngale el quebrantamiento que no sepa: y su red que escondió, le prenda: con quebrantamiento caiga en ella.

9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.

Y regocíjese mi alma en Jehová: y alégrese en su salud.

10 Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.

Todos mis huesos dirán, Jehová, ¿quién como tú? Que escapas al afligido del más fuerte que él: y al pobre y menesteroso del que le roba.

11 Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.

Levantáronse testigos falsos: lo que no sabía, me demandaron.

12 He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.

Volviéronme mal por bien, orfandad a mi alma.

13 Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;

Y yo, cuando ellos enfermaron, me vestí de saco: afligí con ayuno a mi alma, y mi oración se revolvía en mi seno.

14 Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

Como por mi compañero, como por mi hermano andaba; como el que trae luto por su madre, enlutado me humillaba.

15 Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.

Y en mi cojera se alegraron, y se juntaron: juntáronse sobre mí entristecidos, y yo no lo entendía: me despedazaban, y no cesaban;

16 Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.

Con los lisonjeros escarnecedores de escarnio crujiendo sobre mí sus dientes.

17 Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.

Señor, ¿hasta cuándo verás? Haz volver mi alma de sus quebrantamientos, mi única de los leones.

18 Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.

Confesarte he en grande congregación: en pueblo fuerte te alabaré.

19 Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.

No se alegren de mí mis enemigos sin porqué: ni los que me aborrecen sin causa, hagan del ojo.

20 Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,

Porque no hablan paz: y contra los mansos de la tierra piensan palabras engañosas.

21 Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.

Y ensancharon sobre mí su boca; dijeron: Hola, hola, nuestros ojos lo han visto.

22 Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.

Visto has, o! Jehová, no calles: Señor, no te alejes de mí.

23 Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.

Recuerda, y despierta para mi juicio, Dios mío, y Señor mío, para mi causa.

24 Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.

Júzgame conforme a tu justicia, Jehová, Dios mío, y no se alegren de mí.

25 Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.

No digan en su corazón: Hola, nuestra alma. No digan: Deshecho le hemos.

26 Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.

Avergüéncense, y sean confundidos a una, los que se alegran de mi mal: vístanse de vergüenza y de confusión, los que se engrandecen contra mí.

27 Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.

Canten, y alégrense los que se huelgan de mi justicia; y digan siempre: Sea ensalzado Jehová, el que ama la paz de su siervo.

28 Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.

Y mi lengua hablará de tu justicia; todo el día de tu loor.