Psalmien 35
1 Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
BY DAVID. Strive, YHWH, with my strivers, fight with my fighters,
2 Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
Take hold of shield and buckler, and rise for my help,
3 Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
And draw out spear and lance, To meet my pursuers. Say to my soul, “I [am] your salvation.”
4 Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
They are ashamed and blush, those seeking my soul, Turned backward and confounded, Those devising my evil.
5 Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
They are as chaff before wind, And a messenger of YHWH driving away.
6 Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
Their way is darkness and slipperiness, And a messenger of YHWH—their pursuer.
7 Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
For without cause they hid their net [in] a pit for me, Without cause they dug for my soul.
8 Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
Desolation meets him—he does not know, And his net that he hid catches him, He falls into it for desolation.
9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
And my soul is joyful in YHWH, It rejoices in His salvation.
10 Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
All my bones say, “YHWH, who is like You, Delivering the poor from the [one] stronger than he, And the poor and needy from his plunderer.”
11 Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
Violent witnesses rise up, That which I have not known they ask me.
12 He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
They pay me evil for good, bereaving my soul,
13 Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
And I—in their sickness my clothing [is] sackcloth, I have humbled my soul with fastings, And my prayer returns to my bosom.
14 Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
As [if] a friend, as [if] my brother, I habitually walked, As a mourner for a mother, I have bowed down mourning.
15 Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
And they have rejoiced in my halting, And have been gathered together, The strikers were gathered against me, And I have not known, They have torn, and they have not ceased;
16 Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
With profane ones, mockers in feasts, Gnashing their teeth against me.
17 Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
Lord, how long do You behold? Keep my soul back from their desolations, My only one from young lions.
18 Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
I thank You in a great assembly, I praise You among a mighty people.
19 Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
Do not let my enemies rejoice over me [with] falsehood, Those hating me without cause wink the eye.
20 Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
For they do not speak peace, And against the quiet of the land, They devise deceitful words,
21 Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
And they enlarge their mouth against me, They said, “Aha, aha, our eye has seen.”
22 Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
You have seen, O YHWH, Do not be silent, O Lord—do not be far from me,
23 Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
Stir up, and wake to my judgment, My God, and my Lord, to my plea.
24 Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
Judge me according to Your righteousness, O YHWH my God, And they do not rejoice over me.
25 Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
They do not say in their heart, “Aha, our desire.” They do not say, “We swallowed him up.”
26 Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
They are ashamed and confounded together, Who are rejoicing at my evil. They put on shame and confusion, Who are magnifying themselves against me.
27 Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
They sing and rejoice, who are desiring my righteousness, And they continually say, “YHWH is magnified, Who is desiring the peace of His servant.”
28 Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
And my tongue utters Your righteousness, All the day Your praise!
