Psalmien 3
1 Davidin Psalmi, kuin hän pakeni poikaansa Absalomia. Voi Herra! kuinka monta on minulla vihollista, ja niin usiat karkaavat minua vastaan.
Ein salme av David, då han flydde for Absalom, son sin. Herre, kor mange mine fiendar er! Mange reiser seg imot meg.
2 Moni puhuu minun sielustani: ei ole hänellä apua Jumalan tykönä, (Sela)
Mange segjer til mi sjæl: «Det finst ikkje frelsa for honom hjå Gud.» (Sela)
3 Mutta sinä, Herra, olet minun kilpeni, joka minun kunniaan saatat, ja minun pääni kohennat.
Men du, Herre, er min skjold, mi æra og den som lyfter mitt hovud.
4 Äänelläni minä huudan Herraa; ja hän kuulee minua pyhästä vuorestansa, (Sela)
Eg ropar høgt til Herren, og han svarar meg frå sitt heilage fjell. (Sela)
5 Minä makaan ja nukun: minä herään myös; sillä Herra tukee minua.
Eg lagde meg og sovna; eg vakna upp, for Herren held meg uppe.
6 En minä pelkää kymmentätuhatta kansoista, jotka minua piirittävät.
Eg ottast ikkje for ti tusund av folk, som hev lægra seg imot meg rundt ikring.
7 Nouse, Herra, ja auta minua, minun Jumalani! sillä sinä lyöt kaikkia minun vihollisiani poskelle: sinä murennat jumalattomain hampaat.
Statt upp, Herre, frels meg, min Gud! For du hev slege alle mine fiendar på kinni, du hev knasa tennerne på dei ugudlege.
8 Herran tykönä apu löydetään: sinun kansas päällä on sinun siunaukses, (Sela)
Herren høyrer frelsa til. Lat di velsigning vera yver ditt folk! (Sela)
