Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Ordtøke av Salomo, son til David, konge yver Israel.
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
Av deim kann ein læra visdom og age og skyna vituge ord.
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
Og få age so ein vert klok, rettferd og rett og rettvisa.
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
Dei kann gjeva dei urøynde klokskap, ungdomen kunnskap og ettertanke -
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
so den vise kann høyra og auka sin lærdom og den vituge verta rådklok.
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
Dei gjev skyn på ordtak og myrke ord, ord frå dei vise og gåtorne deira.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Otte for Herren er upphav til kunnskap, uvitingar vanvyrder visdom og age.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Høyr etter, son min, når far din deg agar, og kasta’kje frå deg det mor di deg lærer!
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
For det er ein yndeleg krans for ditt hovud, og kjedor kring halsen din.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Son min, når syndarar lokkar deg, samtykk ikkje!
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Um dei segjer: «Kom med oss! Me vil lura etter blod, setja fella for den skuldlause utan grunn;
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
Me vil gløypa deim som helheimen livande, og heile som når dei fer i gravi; (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
Me vinna oss alle slag skattar, og fyller husi våre med rov;
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
du skal få lutskifte saman med oss, alle skal me ha same pungen.» -
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Son min, gakk ikkje då på vegen med deim, haldt foten din burte frå deira stig!
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
For føterne deira spring til vondt og er snøgge til å renna ut blod.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Men fåfengt breier dei netet for augo på alle fuglar.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
Dei lurer på sitt eige blod og set eit garn for sitt eige liv.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
So gjeng det kvar som riv til seg med ran, det drep sin eigen herre.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Vismøyi ropar på gata og lyfter si røyst på torgi.
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
På gatehyrna preikar ho midt i ståket, i porthallar og kring i byen ho talar:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
«Kor lenge vil de fåkunnige elska fåkunna, og kor lenge vil spottarar ha hug til spott, og dårar hata kunnskap?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Snu dykk hit når eg refser! So skal åndi mi fløyma for dykk, og eg skal kunngjera dykk mine ord.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Eg ropa og de vilde ikkje høyra, og ingen agta på at eg rette ut handi,
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
De brydde dykk ei um all mi råd, og ansa ikkje mitt refsings ord,
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
So skal eg då læ når de ulukka fær, eg skal spotta når det som de ræddast kjem,
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
når det de ræddast kjem som eit uver, og uferdi dykkar fer hit som ein storm, når trengsla og naud kjem på dykk.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Då vil eg ikkje svara når de ropar på meg, dei skal naudleita etter meg, men ikkje finna meg.
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Av di dei hata kunnskap og forsmådde otte for Herren,
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
ikkje lydde på mi råd, vanyrde all mi påminning,
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
skal dei eta frukt av si åtferd og verta mette av sine råder.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
For einvisa drep dei einfaldne, og tryggleiken dårarne tyner.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Men den bur trygt, som høyrer på meg, verna um ulukke-rædsla.»
