Psalmien 144
1 Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,
Blessed be the Lord my God, who teacheth my hands to fight, and my fingers to war.
2 Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.
My mercy, and my refuge: my support, and my deliverer: My protector, and I have hoped in him: who subdueth my people under me.
3 Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?
Lord, what is man, that thou art made known to him? or the son of man, that thou makest account of him?
4 On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.
Man is like to vanity: his days pass away like a shadow.
5 Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.
Lord, bow down thy heavens and descend: touch the mountains and they shall smoke.
6 Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.
Send forth lightning, and thou shalt scatter them: shoot out thy arrows, and thou shalt trouble them.
7 Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,
Put forth thy hand from on high, take me out, and deliver me from many waters: from the hand of strange children:
8 Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.
Whose mouth hath spoken vanity: and their right hand is the right hand of iniquity.
9 Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,
To thee, O God, I will sing a new canticle: on the psaltery and an instrument of ten strings I will sing praises to thee.
10 Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.
Who givest salvation to kings: who hast redeemed thy servant David from the malicious sword:
11 Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,
Deliver me, And rescue me out of the hand of strange children; whose mouth hath spoken vanity: and their right hand is the right hand of iniquity:
12 Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.
Whose sons are as new plants in their youth: Their daughters decked out, adorned round about after the similitude of a temple:
13 Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;
Their storehouses full, flowing out of this into that. Their sheep fruitful in young, abounding in their goings forth:
14 Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.
Their oxen fat. There is no breach of wall, nor passage, nor crying out in their streets.
15 Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.
They have called the people happy, that hath these things: but happy is that people whose God is the Lord.
