Psalmien 138

1 Davidin. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni: jumalain edessä minä sinulle kiitosta veisaan.

Davids. Jag tackar dig af allo hjerta; inför gudarna vill jag lofsjunga dig.

2 Minä tahdon kumartaen rukoilla sinun pyhän templis puoleen, ja kiittää sinun nimeäs, sinun armos ja totuutes tähden; sillä sinä teit nimes ja sanas suureksi kaikkein ylitse.

Jag vill tillbedja emot ditt helga tempel, och tacka dino Namne för dina godhet och trohet; ty du hafver gjort ditt Namn härligit öfver all ting, genom ditt ord.

3 Koska minä sinua avukseni huudan, niin sinä kuulet minua, ja annat sielulleni suuren väkevyyden.

När jag åkallar dig, så bönhör mig, och gif mine själ stora kraft.

4 Herra! sinua kiittävät kaikki kuninkaat maan päällä, että he kuulevat sinun suus sanoja,

Herre, alle Konungar på jordene tacka dig, att de höra dins muns ord;

5 Ja veisaavat Herran teille, että Herran kunnia on suuri.

Och sjunga på Herrans vägom, att Herrans ära stor är.

6 Sillä Herra on korkia, ja katselee nöyriä, ja ylpiät tuntee kaukaa.

Ty Herren är hög, och ser uppå det nedriga, och känner de högmodiga. fjerran.

7 Jos minä vaeltaisin ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minua, ja lähetät kätes vihollisteni vihan päälle: sinun oikia kätes varjelee minua.

Om jag midt i ångest vandrar, så vederqvicker du mig, och räcker dina hand öfver mina fiendars vrede; och hjelper mig med dine högra hand.

8 Herra tekee siihen lopun minun tähteni: Herra, sinun laupiutes on ijankaikkinen, älä käsialaas hylkää!

Herren skall göra der en ända uppå för mina skuld; Herre, din godhet är evig; förlåt dock icke dina händers verk.