Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Pogosto so me prizadeli od moje mladosti, naj sedaj reče Izrael,

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

pogosto so me prizadeli od moje mladosti, vendar niso prevladali zoper mene.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Orači so orali na mojem hrbtu; svoje brazde so naredili dolge.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Gospod je pravičen; razsekal je vrvi zlobnih.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Naj bodo zbegani in obrnjeni nazaj vsi, ki sovražijo Sion.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Naj bodo kakor trava na hišnih strehah, ki ovene preden zraste,

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

s čimer kosec ne napolni svoje roke niti kdor veže snope svojega naročja.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

[Naj] niti tisti, ki gredo mimo, ne rečejo: »Nad vami naj bo Gospodov blagoslov. Blagoslavljamo vas v Gospodovem imenu.«