Psalmien 129

1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, diga agora Israel:

2 He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, todavia não prevaleceram contra mim.

3 Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Os lavradores araram sobre as minhas costas: compridos fizeram os seus sulcos.

4 Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

O Senhor é justo: cortou as cordas dos ímpios.

5 Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Sejam confundidos, e voltem para traz, todos os que aborrecem a Sião.

6 Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Sejam como a erva dos telhados, que se seca antes que a arranquem.

7 Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Com a qual o segador não enche a sua mão, nem o que ata os feixes enche o seu braço.

8 Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.

Nem tão pouco os que passam digam: A benção do Senhor seja sobre vós: nós vos abençoamos em nome do Senhor.