Psalmien 116
1 Sitä minä rakastan, että Herra kuulee minun rukoukseni äänen;
Eg elskar Herren, for han høyrer mi røyst, mine bøner.
2 Että hän korvansa kallistaa minun puoleeni; sentähden minä avukseni huudan häntä elinaikanani.
For han hev bøygt sitt øyra til meg, og alle mine dagar vil eg kalla på honom.
3 Kuoleman paulat ovat minun piirittäneet, ja helvetin ahdistukset ovat minun löytäneet: minä tulin vaivaan ja tuskaan. (Sheol h7585)
Daude-band hadde spent seg um meg, helheims trengsla hadde funne meg; naud og sorg fann eg. (Sheol h7585)
4 Mutta minä avukseni huudan Herran nimeä: o Herra, pelasta minun sieluni!
Men eg kalla på Herrens namn: «Å Herre, berga mi sjæl!»
5 Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
Herren er nådig og rettferdig, og vår Gud er miskunnsam.
6 Herra kätkee yksinkertaiset: kuin minä olin kovin vaivattu, niin hän minua autti.
Herren varar dei einfalde, eg var ein arming, og han frelste meg.
7 Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos; sillä Herra tekee hyvästi sinulle.
Kom attende, mi sjæl, til di ro! for Herren hev gjort vel imot deg.
8 Sillä sinä olet sieluni temmannut pois kuolemasta, silmäni kyynelistä, jalkani kompastuksesta.
Ja, du fria mi sjæl frå dauden, mitt auga frå tåror, min fot frå fall.
9 Minä vaellan Herran edessä eläväin maassa.
Eg skal vandra for Herrens åsyn i landi åt dei livande.
10 Minä uskon, sentähden minä puhun; mutta minä sangen vaivataan.
Eg trudde, for eg tala; eg var i stor plåga.
11 Minä sanoin hämmästyksessä: kaikki ihmiset ovat valehteliat.
Eg sagde i min ræddhug: «Kvar mann er ein ljugar!»
12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa, jotka hän minulle teki?
Kva skal eg gjeva Herren att for alle hans velgjerningar imot meg?
13 Minä otan sen autuaallisen kalkin, ja saarnaan Herran nimeä.
Eg vil lyfta frelse-staupet, og Herrens namn vil eg påkalla.
14 Minä maksan lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.
Mine lovnader vil eg halda for Herren, og det for augo på alt hans folk.
15 Hänen pyhäinsä kuolema on kallis Herran edessä.
Dyr er i Herrens augo dauden åt hans heilage.
16 O Herra! minä olen sinun palvelias, minä olen sinun palvelias, sinun piikas poika: sinä olet minun siteeni vallallensa päästänyt.
Å Herre, eg er din tenar, veit du, eg er din tenar, son åt di tenestkvinna; du hev løyst mine band.
17 Minä uhraan sinulle kiitosuhria, ja Herran nimeä saarnaan.
Til deg vil eg ofra takkoffer, og Herrens namn vil eg påkalla.
18 Minä maksan Herralle lupaukseni kaiken hänen kansansa edessä,
Mine lovnader vil eg halda for Herren, og det for augo på alt hans folk,
19 Herran huoneen esikartanoissa, keskellä sinua, Jerusalem. Halleluja!
i fyregardarne til Herrens hus, midt i deg, Jerusalem. Halleluja!
