Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
To the Chief Musician. David’s. A Melody. O God of my praise, do not be silent;
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
For, the mouth of the lawless one and the mouth of the deceiver, against me, are open, They have spoken to me with false tongue;
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
And, with words of hatred, have they surrounded me, and have made war upon me without cause:
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
For my love, they have been accusing me, while, I, was at prayer:
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
Yea they have returned unto me—Evil for good; and, Hatred for my love.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Set in charge over him, one who is lawless, and let, an accuser, stand at his right hand;
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
When he is judged, let him go out condemned, and let, his own petition, become a sin;
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
Let his days become few, his overseership, let another take;
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Let his children become fatherless, and his wife a widow;
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Let his children, wander about, and beg, Let them be driven out of their ruins;
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Let the creditor take aim at all that he hath, and let strangers prey on the fruit of his toil;
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
Let him have no one to continue lovingkindness, and there be none to favour his fatherless children;
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Let his posterity be for cutting off, In another generation, let their name be wiped out;
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Remembered be the iniquity of his fathers against Yahweh, and, the sin of his mother, let it not be wiped out;
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
Let them be before Yahweh continually, and let the memory of them, be cut off out of the earth.
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Because that he remembered not to show lovingkindness, but pursued the man that was oppressed and needy, that, the downhearted, he might slay.
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
Because he loved cursing, May it have come upon him, Because he delighted not in blessing, May it have kept far from him;
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Because he clothed himself in cursing as his outer garment, therefore may it have entered like water into his inward part, and like oil into his bones;
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Be it his, as a garment he shall wrap round him, and for a girdle he shall, at all times, gird on:
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
This, be the reward of mine accusers, from Yahweh, even of them who are speaking wrongfully against my life.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
But, thou, Yahweh, Adonay, deal effectually with me, for the sake of thy Name, Since good is thy lovingkindness, O rescue me;
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
For, oppressed and needy, I am, and, my heart, is wounded within me.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
As a shadow when it stretcheth out, I am gone, I am shaken off like the locust;
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
My knees, tremble from fasting, and, my flesh, faileth of fatness:
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
So, I, am become a reproach for them, They see me, they shake their head.
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Help me! O Yahweh my God, Save me, according to thy lovingkindness:
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
That they may know that, Thine own hand, this is, Thou, Yahweh, hast done it.
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
They, may curse if, thou, wilt bless, —Mine assailants, shall be ashamed, but, thy servant, shall rejoice;
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Mine accusers shall be clothed with confusion, and shall wrap about them, like a cloak, their own shame.
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
I will thank Yahweh loudly with my mouth, Yea, in the midst of multitudes, will I praise him;
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
Because he standeth at the right hand of the needy, To save, from them who would pass sentence on his life.
