Psalmien 108
1 Psalmi, Davidin veisu. Jumala! minun sydämeni on valmis: minä veisaan ja kiitän, niin myös minun kunniani.
A Song, a Melody: David’s. Fixed, is my heart, O God, I will sing and touch the strings, even mine honour.
2 Nouse, psaltari ja kantele; minä nousen varhain.
Awake, O harp and lyre, I will awaken the dawn!
3 Sinua, Herra, minä kiitän kansain seassa: minä veisaan sinulle kiitosta sukukunnissa.
I will thank thee among the peoples, O Yahweh, and will sing praise unto thee, among the tribes of men.
4 Sillä sinun armos on suuri ylitse taivasten, ja sinun totuutes hamaan pilviin asti.
For, great, above the heavens, is thy lovingkindness, and, as far as the skies, thy faithfulness.
5 Korota sinuas, Jumala, taivasten ylitse ja kunnias kaiken maan ylitse,
Be thou exalted above the heavens, O God, And, above all the earth, be thy glory.
6 Että sinun rakkaat ystäväs vapaaksi tulisivat; auta oikialla kädelläs, ja kuule minun rukoukseni.
To the end thy beloved ones may be delivered, Oh save thou with thy right hand and answer me!
7 Jumala on puhunut pyhässänsä, siitä minä iloitsen: minä jaan Sikemin, ja mittaan Sukkotin laakson.
God, hath spoken in his holiness, I will exult! I will apportion Shechem! And, the Vale of Succoth, will I measure out;
8 Gilead on minun, Manasse on myös minun, ja Ephraim on minun pääni väkevyys: Juuda on minun päämieheni;
Mine, is Gilead—mine, Manasseh, but, Ephraim, is the defence of my head, Judah, is my commander’s staff;
9 Moab on minun pesinastiani, minä venytän kenkäni Edomin päälle: Philistealaisten ylitse minä iloitsen.
Moab, is my wash-bowl, Upon Edom, will I throw my shoe, Over Philistia, raise a shout of triumph.
10 Kuka vie minua vahvaan kaupunkiin? kuka vie minua Edomiin?
Who will conduct me to a fortified city? Who will lead me as far as Edom?
11 Etkös sinä, Jumala, joka meitä heittänyt olet pois? Ja etkös mene ulos, Jumala, meidän sotaväkemme kanssa?
Hast not thou, O God, rejected us? and wilt not go forth, O God, with our hosts.
12 Saata meille apua tuskissamme; sillä ihmisten apu on turha.
Grant us help out of distress, for, vain, is the deliverance of man:
13 Jumalassa me tahdomme urhoollisia töitä tehdä; ja hän polkee meidän vihollisemme alas.
In God, shall we do valiantly, He himself, therefore, shall tread down our adversaries.
