Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
“For the leader of the music. A psalm of David.” O God of my praise! be not silent!
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
For the mouths of the wicked and the deceitful are opened against me; They speak against me with a lying tongue.
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
They assault me on every side with words of hatred; They fight against me without a cause.
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
For my love they are my adversaries: But I give myself unto prayer.
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
They repay me evil for good, And hatred for love.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Set thou a wicked man over him, And let an adversary stand at his right hand!
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
When he is judged, may he be condemned, And may his prayer be a crime!
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
May his days be few, And another take his office!
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
May his children be fatherless, And his wife a widow!
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
May his children be vagabonds and beggars, And from their ruined dwellings seek their bread!
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
May a creditor seize on all that he hath, And a stranger plunder his substance!
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
May there be none to show him compassion, And none to pity his fatherless children!
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
May his posterity be cut off; In the next generation may his name be blotted out!
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
May the iniquity of his fathers be remembered by the LORD, And may the sin of his mother never be blotted out!
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
May they be before the LORD continually; And may he cut off their memory from the earth!
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Because he remembered not to show pity, But persecuted the afflicted and the poor man, And sought the death of the broken-hearted.
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
As he loved cursing, let it come upon him; As he delighted not in blessing, let it be far from him!
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
May he be clothed with cursing as with a garment; May it enter like water into his bowels, And like oil into his bones!
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
May it be to him like the robe that covereth him, Like the girdle with which he is constantly girded!
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
May this be the wages of mine adversaries from the LORD, And of them that speak evil against me!
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
But do thou, O LORD, my God! take part with me, For thine own name's sake! Because great is thy mercy, O deliver me!
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
For I am afflicted and needy, And my heart is wounded within me.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
I am going like a shadow; I am driven away as the locust.
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
My knees totter from fasting, And my flesh faileth of fatness.
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
I am a reproach to my enemies; They gaze at me; they shake their heads.
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Help me, O LORD, my God! O save me, according to thy mercy!
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
That they may know that this is thy hand; That thou, O Lord! hast done it!
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Let them curse, but do thou bless! When they arise, let them be put to shame; But let thy servant rejoice!
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
May my enemies be clothed with ignominy; May they be covered with their shame, as with a mantle!
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
I will earnestly praise the LORD with my lips; In the midst of the multitude I will praise him.
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
For he standeth at the right hand of the poor, To save him from those who would condemn him.
