Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Praise ye the LORD! O give thanks to the LORD, for he is good; For his mercy endureth for ever!
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
Who can utter the mighty deeds of the LORD? Who can show forth all his praise?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Happy are they who have regard to justice, Who practise righteousness at all times!
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Remember me, O LORD! with the favor promised to thy people; O visit me with thy salvation!
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
That I may see the prosperity of thy chosen, That I may rejoice in the joy of thy people, That I may glory with thine inheritance!
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
We have sinned with our fathers; We have committed iniquity; we have done wickedly.
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Our fathers in Egypt did not regard thy wonders; They remembered not the multitude of thy mercies; But rebelled at the sea, the Red sea.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
Yet he saved them for his own name's sake. That he might make his mighty power to be known.
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
He rebuked the Red sea, and it was dried up, And he led them through the deep as through a desert.
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
He saved them from the hand of him that hated them, And redeemed them from the hand of the enemy.
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
The waters covered their enemies; There was not one of them left.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
Then believed they his words, And sang his praise.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
But they soon forgot his deeds, And waited not for his counsel.
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
They gave way to appetite in the wilderness, And tempted God in the desert;
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
And he gave them their request, But sent upon them leanness.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
They also envied Moses in the camp, And Aaron, the holy one of the LORD.
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
Then the earth opened, and swallowed up Dathan, And covered the company of Abiram,
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
And a fire was kindled in their company; The flames burned up the wicked.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
They made a calf in Horeb, And worshipped a molten image;
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
They changed their God of glory Into the image of a grass-eating ox.
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
They forgot God, their saviour, Who had done such great things in Egypt,
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
Such wonders in the land of Ham. Such terrible things at the Red sea.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
Then he said that he would destroy them; Had not Moses, his chosen, stood before him in the breach, To turn away his wrath, that he might not destroy them.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
They also despised the pleasant land, And believed not his word;
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
But murmured in their tents, And would not hearken to the voice of the LORD.
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
Then he lifted up his hand against them, And swore that he would make them fall in the wilderness;
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
That he would overthrow their descendants among the nations, And scatter them in the lands.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
They also gave themselves to the worship of Baal-peor, And ate sacrifices offered to lifeless idols.
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
Thus they provoked his anger by their practices, And a plague broke in upon them.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
Then stood up Phinehas, and executed judgment, And the plague was stayed.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
And this was counted to him for righteousness, To all generations for ever.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
They provoked him also at the waters of Meribah [[strife]], And evil befell Moses on their account.
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
For they provoked his spirit, So that he spake inconsiderately with his lips.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
They did not destroy the nations, As Jehovah had commanded them.
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
They mingled themselves with the peoples, And learned their practices.
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
They even worshipped their idols, Which became to them a snare.
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
Their sons and their daughters they sacrificed to demons,
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
And shed innocent blood, The blood of their own sons and daughters, Whom they sacrificed to the idols of Canaan; And the land was polluted with blood.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
Thus they defiled themselves with their works, And played the harlot with their practices.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
Then burned the anger of the LORD against his people, So that he abhorred his own inheritance.
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
And he gave them into the hand of the nations, And they who hated them ruled over them.
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
Their enemies oppressed them, And they were bowed down under their hand.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Many times did he deliver them; But they provoked him by their devices, And they were brought low for their iniquities.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
Yet, when he heard their cries, He had regard to their affliction;
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
He remembered his covenant with them, And repented according to the greatness of his mercy,
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
And caused them to find pity Among all that carried them captive.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Save us, O Jehovah, our God! and gather us from among the nations, That we may give thanks to thy holy name, And glory in thy praise!
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
[Blessed be Jehovah, the God of Israel, From everlasting to everlasting! And let all the people say, Amen! Praise ye Jehovah!]
