Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
O give thanks unto the LORD; Call upon his name; Make known his deeds among the people!
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Sing unto him; sing psalms unto him; Tell ye of all his wondrous works!
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Glory ye in his holy name; Let the hearts of them that seek the LORD rejoice!
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Seek the LORD, and his majesty; Seek his face continually!
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Remember the wonders he hath wrought, His miracles and the judgments of his mouth,
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
Ye offspring of Abraham his servant, Ye children of Jacob his chosen!
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Jehovah, he is our God, His judgments are over all the earth.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
He remembereth his covenant for ever, And the promise to a thousand generations;
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
The covenant which he made with Abraham, And the oath which he gave to Isaac;
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
Which he confirmed to Jacob for a decree, And to Israel for an everlasting covenant.
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
“To thee,” said he, “will I give the land of Canaan For the lot of your inheritance.”
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
When they were yet few in number, Very few, and strangers in the land;
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
When they went from nation to nation, From one kingdom to another people,
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
He suffered no man to oppress them; Yea, he rebuked kings for their sakes.
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
“Touch not,” said he, “mine anointed, And do my prophets no harm!”
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Again, when he commanded a famine in the land, And broke the whole staff of bread,
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
He sent a man before them; Joseph was sold as a slave.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
His feet they hurt with fetters; He was bound in chains of iron;
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
Until his prediction came to pass, And the word of the LORD proved him.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
Then the king sent, and loosed him; The ruler of nations, and set him free;
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
He made him governor of his house, And lord of all his possessions;
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
To bind his princes at his pleasure, And teach his counsellors wisdom.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
Israel also came into Egypt, And Jacob sojourned in the land of Ham;
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Where God increased his people greatly, And made them stronger than their enemies.
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
He turned their hearts to hate his people, And form devices against his servants.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
Then sent he Moses his servant, And Aaron, whom he had chosen.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
They showed his signs among them, And his wonders in the land of Ham.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
He sent darkness upon them, and made it dark; And they did not disobey his word.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
He turned their waters into blood, And caused their fish to die.
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
Their land brought forth frogs in abundance, Even in the chambers of their kings.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
He spake, and there came flies, And lice in all their coasts.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
Instead of rain he gave them hail, And flaming fire in their land.
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
He smote also their vines and fig-trees, And broke the trees of their coasts.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
He spake, and the locusts came. Destructive locusts without number,
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
Which ate up all the herbage in their land, And devoured the fruits of their fields.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Then he smote all the first-born in their land, The first-fruits of all their strength.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
He led forth his people with silver and gold; Nor was there one feeble person in all their tribes.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Egypt was glad when they departed, For their terror had fallen upon them.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
He spread out a cloud for a covering, And fire to give light by night.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
They asked, and he brought quails, And satisfied them with the bread of heaven.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
He opened the rock, and the waters gushed forth, And ran in the dry places like a river.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
For he remembered his holy promise, Which he had made to Abraham his servant;
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
And he led forth his people with joy, And his chosen with gladness.
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
He gave to them the lands of the nations, And they inherited the labor of the peoples;
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
That they might observe his statutes, And obey his laws. Praise ye the LORD!
