Psalmien 106
1 Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
Hallelujah! Give thanks to the LORD, for He is good; His loving devotion endures forever.
2 Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?
Who can describe the mighty acts of the LORD or fully proclaim His praise?
3 Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
Blessed are those who uphold justice, who practice righteousness at all times.
4 Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
Remember me, O LORD, in Your favor to Your people; visit me with Your salvation,
5 Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.
that I may see the prosperity of Your chosen ones, and rejoice in the gladness of Your nation, and give glory with Your inheritance.
6 Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.
We have sinned like our fathers; we have done wrong and acted wickedly.
7 Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.
Our fathers in Egypt did not grasp Your wonders or remember Your abundant kindness; but they rebelled by the sea, there at the Red Sea.
8 Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.
Yet He saved them for the sake of His name, to make His power known.
9 Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,
He rebuked the Red Sea, and it dried up; He led them through the depths as through a desert.
10 Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.
He saved them from the hand that hated them; He redeemed them from the hand of the enemy.
11 Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.
The waters covered their foes; not one of them remained.
12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.
Then they believed His promises and sang His praise.
13 Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.
Yet they soon forgot His works and failed to wait for His counsel.
14 He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.
They craved intensely in the wilderness and tested God in the desert.
15 Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.
So He granted their request, but sent a wasting disease upon them.
16 Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.
In the camp they envied Moses, as well as Aaron, the holy one of the LORD.
17 Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,
The earth opened up and swallowed Dathan; it covered the assembly of Abiram.
18 Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.
Then fire blazed through their company; flames consumed the wicked.
19 He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.
At Horeb they made a calf and worshiped a molten image.
20 Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.
They exchanged their Glory for the image of a grass-eating ox.
21 He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,
They forgot God their Savior, who did great things in Egypt,
22 Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.
wondrous works in the land of Ham, and awesome deeds by the Red Sea.
23 Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.
So He said He would destroy them— had not Moses His chosen one stood before Him in the breach to divert His wrath from destroying them.
24 Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,
They despised the pleasant land; they did not believe His promise.
25 Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.
They grumbled in their tents and did not listen to the voice of the LORD.
26 Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,
So He raised His hand and swore to cast them down in the wilderness,
27 Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.
to disperse their offspring among the nations and scatter them throughout the lands.
28 Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,
They yoked themselves to Baal of Peor and ate sacrifices offered to lifeless gods.
29 Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.
So they provoked the LORD to anger with their deeds, and a plague broke out among them.
30 Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.
But Phinehas stood and intervened, and the plague was restrained.
31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.
It was credited to him as righteousness for endless generations to come.
32 Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;
At the waters of Meribah they angered the LORD, and trouble came to Moses because of them.
33 Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.
For they rebelled against His Spirit, and Moses spoke rashly with his lips.
34 Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,
They did not destroy the peoples as the LORD had commanded them,
35 Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,
but they mingled with the nations and adopted their customs.
36 Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.
They worshiped their idols, which became a snare to them.
37 Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,
They sacrificed their sons and their daughters to demons.
38 Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,
They shed innocent blood— the blood of their sons and daughters, whom they sacrificed to the idols of Canaan, and the land was polluted with blood.
39 Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.
They defiled themselves by their actions and prostituted themselves by their deeds.
40 Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,
So the anger of the LORD burned against His people, and He abhorred His own inheritance.
41 Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.
He delivered them into the hand of the nations, and those who hated them ruled over them.
42 Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.
Their enemies oppressed them, and subdued them under their hand.
43 Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.
Many times He rescued them, but they were bent on rebellion and sank down in their iniquity.
44 Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,
Nevertheless He heard their cry; He took note of their distress.
45 Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,
And He remembered His covenant with them, and relented by the abundance of His loving devotion.
46 Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.
He made them objects of compassion to all who held them captive.
47 Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.
Save us, O LORD our God, and gather us from the nations, that we may give thanks to Your holy name, that we may glory in Your praise.
48 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!
Blessed be the LORD, the God of Israel, from everlasting to everlasting. Let all the people say, “Amen!” Hallelujah!
