Psalmien 105
1 Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
Tacken HERREN, åkallen hans namn, gören hans gärningar kunniga bland folken.
2 Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
Sjungen till hans ära, lovsägen honom, talen om alla hans under.
3 Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
Berömmen eder av hans heliga namn; glädje sig av hjärtat de som söka HERREN.
4 Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
Frågen efter HERREN och hans makt, söken hans ansikte beständigt.
5 Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
Tänken på de underbara verk som han har gjort, på hans under och hans muns domar,
6 Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
I Abrahams, hans tjänares, säd, I Jakobs barn, hans utvalda.
7 Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
Han är HERREN, vår Gud; över hela jorden gå hans domar.
8 Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
Han tänker evinnerligen på sitt förbund, intill tusen släkten på vad han har stadgat,
9 Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
på det förbund han slöt med Abraham och på sin ed till Isak.
10 Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
Han fastställde det för Jakob till en stadga, för Israel till ett evigt förbund;
11 Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
han sade: "Åt dig vill jag giva Kanaans land, det skall bliva eder arvedels lott."
12 Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
Då voro de ännu en liten hop, de voro ringa och främlingar därinne.
13 Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
Och de vandrade åstad ifrån folk till folk, ifrån ett rike bort till ett annat.
14 Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
Han tillstadde ingen att göra dem skada, han straffade konungar för deras skull:
15 Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
"Kommen icke vid mina smorda, och gören ej mina profeter något ont."
16 Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
Och när han bjöd hungersnöd komma över landet och fördärvade allt deras livsuppehälle,
17 Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
då sände han åstad en man framför dem: Josef blev såld till träl.
18 He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
Man slog hans fötter i bojor, i järn fick han ligga fjättrad,
19 Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
till den tid då hans ord uppfylldes, då HERRENS tal bevisade hans oskuld.
20 Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
Då sände konungen och lät släppa honom lös, folkens behärskare gav honom fri.
21 Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
Han satte honom till herre över sitt hus, till att råda över all hans egendom;
22 Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
han skulle binda hans furstar efter sin vilja och lära hans äldste vishet.
23 Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
Och Israel kom till Egypten, Jakob blev en gäst i Hams land.
24 Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
Och HERREN gjorde sitt folk mycket fruktsamt och mäktigare än dess ovänner voro,
25 Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
de vilkas hjärtan han vände till att hata hans folk, till att lägga onda råd mot hans tjänare.
26 Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
Han sände Mose, sin tjänare, och Aron, som han hade utvalt.
27 Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
De gjorde hans tecken ibland dem och under i Hams land.
28 Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
Han sände mörker och lät allt bliva mörkt; och de stodo icke emot hans ord.
29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
Han förvandlade deras vatten till blod och lät så deras fiskar dö.
30 Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
Deras land kom att vimla av paddor, ända in i deras konungars kamrar.
31 Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
Han bjöd, och flugsvärmar kommo, mygg i hela deras land.
32 Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
Han gav dem hagel för regn, eldslågor sände han i deras land.
33 Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
Och han slog deras vinträd och fikonträd och bröt sönder träden i deras land.
34 Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
Han bjöd, och gräshoppor kommo, och gräsmaskar i tallös mängd.
35 Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
De åto upp alla örter i deras land, de åto upp frukten på deras mark.
36 Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
Och han slog allt förstfött i deras land, förstlingen av all deras kraft.
37 Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
Så förde han dem ut, med silver och guld, och i hans stammar var ingen som stapplade.
38 Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
Egyptierna gladde sig, när de drogo ut; ty förskräckelse för Israel hade fallit över dem.
39 Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
Han bredde ut ett moln till skygd, och en eld för att lysa om natten.
40 He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
De begärde, då lät han vaktlar komma, och med bröd från himmelen mättade han dem.
41 Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
Han öppnade klippan, och vatten flödade; det gick genom öknen såsom en ström.
42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
Ty han tänkte på sitt heliga ord, på sin tjänare Abraham.
43 Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
Så förde han ut sitt folk med fröjd, med jubel dem som han hade utvalt.
44 Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
Han gav åt dem hedningarnas länder, och folkens förvärv fingo de till besittning,
45 Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
för att de skulle hålla hans stadgar och taga hans lagar i akt. Halleluja!
