< Sananlaskujen 1 >

1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Detta är Salomos ordspråk, Davids sons, Israels konungs.
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
Av dem kan man lära vishet och tukt,
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
så ock att förstå förståndigt tal. Av dem kan man undfå tuktan till insikt och lära rättfärdighet, rätt och redlighet.
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
De kunna giva åt de fåkunniga klokhet, åt den unge kunskap och eftertänksamhet.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Genom att höra på dem förökar den vise sin lärdom och förvärvar den förståndige rådklokhet.
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
Av dem lär man förstå ordspråk och djupsinnigt tal, de vises ord och deras gåtor.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
HERRENS fruktan är begynnelsen till kunskap; vishet och tuktan föraktas av oförnuftiga.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Hör, min son, din faders tuktan, och förkasta icke din moders undervisning.
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
Ty sådant är en skön krans för ditt huvud och en kedja till prydnad för din hals.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Min son, om syndare locka dig, så följ icke.
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Om de säga: "Kom med oss; vi vilja lägga oss på lur efter blod, sätta försåt för de oskyldiga, utan sak;
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
såsom dödsriket vilja vi uppsluka dem levande, friska och sunda, såsom fore de ned i graven; (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
allt vad dyrbart är skola vi vinna, vi skola fylla våra hus med byte;
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
dela du med oss vår lott, alla skola vi hava samma pung" --
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
då, min son, må du ej vandra samma väg som de. Nej, håll din fot ifrån deras stig,
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
ty deras fötter hasta till vad ont är, och äro snara, när det gäller att utgjuta blod.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Ty väl är det fåfängt, då man vill fånga fåglar, att breda ut nätet i hela flockens åsyn.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
Men dessa ligga på lur efter sitt eget blod, de sätta försåt för sina egna liv.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Så går det envar som söker orätt vinning: sin egen herre berövar den livet.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Visheten höjer sitt rop på gatan, på torgen låter hon höra sin röst.
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
I bullrande gathörn predikar hon; där portarna i staden öppna sig, där talar hon sina ord:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
Huru länge, I fåkunnige, skolen I älska fåkunnighet? Huru länge skola bespottarna hava sin lust i bespottelse och dårarna hata kunskap?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Vänden om och akten på min tillrättavisning; se, då skall jag låta min ande flöda för eder jag skall låta eder förnimma mina ord.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Eftersom I icke villen höra, när jag ropade, eftersom ingen aktade på, när jag räckte ut min hand,
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
eftersom I läten allt mitt råd fara och icke villen veta av min tillrättavisning
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
därför skall ock jag le vid eder ofärd och bespotta, när det kommer, som I frukten,
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
ja, när det I frukten kommer såsom ett oväder, när ofärden nalkas eder såsom en storm och över eder kommer nöd och ångest.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Då skall man ropa till mig, men jag skall icke svara, man skall söka mig, men icke finna mig.
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Därför att de hatade kunskap och icke funno behag i HERRENS fruktan,
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
ej heller ville följa mitt råd, utan föraktade all min tillrättavisning,
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
därför skola de få äta sina gärningars frukt och varda mättade av sina egna anslag.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Ty av sin avfällighet skola de fåkunniga dräpas. och genom sin säkerhet skola dårarna förgås.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Men den som hör mig, han skall bo i trygghet och vara säker mot olyckans skräck.

< Sananlaskujen 1 >